Yllätysten Oulu
Muistelmien
ensimmäinen kertomus ”Oulu viisikymmentä vuotta sitten” esittelee
1790-luvun Oulua. Monihaarainen Merikoski, lohipadot ja tervaveneet,
Linnansaaren rauniot ja Pikisaaren laivaveistämöltä vesille
laskettavat alukset olivat keskeinen osa tuolloista kaupunkimiljöötä.
Kuvaus Oulusta ennen vuoden 1822 paloa on aikalaisen välittömänä
vaikutelmana harvinainen, ja monet kirjailijat ja
historioitsijat ovat sittemmin tukeutuneet siihen:
Kaupungin läpi virtasi
pieni Juurusoja niminen puro, joka laski mereen. Kaupungin talot olivat
puusta rakennettuja kahta lukuun ottamatta. Nämä olivat hovineuvos
Nylanderin talo Ison Torikadun varrella ja kauppias Henrik Wacklinin
pihalla sijaitseva navetta. Kaksikerroksisia taloja lienee ollut
kymmenkunta, mutta talot olivat silti yleensä tilavia, ja moneen
liittyi niin sanottu yrttitarha, joka tuotti talouteen sellaisia
vihanneksia, jotka tässä ilmastossa saattoivat lyhyen kesän aikana
menestyä. – –
Eräällä kukkulalla kohosi raatihuone, keltainen sininurkkainen
rakennus torneineen ja kelloineen. Sen toisella puolen oli Tornimäki,
toisella Kallisen mäki. Jälkimmäinen johti myös joelle. Se ei ollut
yhtä jyrkkä kuin Pokkisen törmä. Oikealle, Plaattasaaren suuntaan,
vei pieni katu, jonka varrella oli vielä muutamia, siellä aikaisemmin
kauppaa harjoittaneiden saksalaisten rakentamia puoteja.
Wacklin toi Oulun
Suomen kirjallisuuteen: hän loi mielikuvan maisemallis-maantieteellisestä Oulusta, kaupungista, joka oli ajoittain
Turun jälkeen Suomen suurin, eikä mikään tavaton paikka elää,
vaikka hedelmäpuiden viran täyttivät pihlajat ja satakielen
laulun sijaan saattoi kuulla susien ulvontaa. Kaupungin väkiluku
kasvoi, tervakauppa vilkastutti sen talouselämää, ja sataman kautta
saatiin paljon niin aineellista kuin henkistäkin hyvää.
Muistelmien henkilökaarti debytoi jättiläiskokoisena
juopuneena naisena, joka ilmestyy haastamaan riitaa Plaattasaaressa mäkeä
laskevien koulupoikien kanssa. Hän on hurjapäisyydessään oivallinen
esimerkki Wacklinin tavasta horjuttaa tasaista Pohjanmaata. Yllätykset
ja sattumat, mielisairaudet, tuhoisat onnettomuudet ja luonnonvoimat
ovatkin olennainen osa wacklinilaista miljöötä. Ne nyrjäyttävät
hierarkisen säätyläismaailman hetkeksi raiteiltaan, jolloin itsestäänselvyydet
kyseenalaistuvat ja mahdottomasta tulee mahdollista.
|
