Pakomatka - Aikansa Julkkis

Höyrylaiva Uleåborg, kapteenina O. Ravander, liikennöi rannikkokaupunkien välillä Oulusta Pietariin - rautatietä ei vielä ollut Ouluun. Laiva oli rakennettu v. 1876, ja sen omisti Uleåborgs Ångfartygsaktiebolag.
Kuva teoksesta: Heikkinen, Helge: Tuntematon merimies (WSOY, 1975)


Sanomalehdet seurasivat aikansa julkkiksen matkan edistymistä, vain suuret otsikot puuttuivat. Kaikkialla Lönnrot joutui huomionosoitusten kohteeksi. Ida Lönnrot kirjoitti sukulaiselleen Amanda Lönnrotille: "…minne kääntyikin, puheita ja laulua ja kukkavihkoja. Ajanmittaan tämä alkoi tuntua hyvin yksitoikkoiselta. Ei ole täst'edes juuri halua lähteä pois rakkaasta korvestamme." (Aarne Anttila: Elias Lönnrot. Elämä ja toiminta. 2.p. SKS 1985.)

Oululainen sanomalehti Kaiku uutisoi 16.7.1881 "kunniavanhus" Lönnrotin saamasta vastaanotosta Kajaanin maatalousnäyttelyssä. Ennen näyttelyyn tuloaan Lönnrot oli viipynyt kolme viikkoa Ristijärven pappilassa veljenpoikansa F. F. Lönnrotin luona ja viihtynyt hyvin, siellähän häntä ei katsottu kuin "posetiivarin koreata apinaa".

Oulussa Lönnrotit viipyivät lähes viikon raatimies P. W. Snellmanin vieraina. Lönnrot ei muuta pyytänyt kuin vain saada olla rauhassa, koska halusi keskittyä virsikirjatyöhön. Kuvernöörin järjestämille juhlapäivällisille hän osallistui. Oulusta Lönnrot lähti Ida-tyttärensä kanssa Uleåborg-laivalla etelään 15.7.1881. Pohjois-Suomi raportoi matkalaisten lähdöstä 16.7.1881:

Kanslianeuvos Lönnrot lähti eilen iltapäivällä eteläänpäin höyrylaivassa "Uleåborg". Suuri määrä kaupunkimme vallassäätyisiä, niin miehiä kuin naisia, oli kokoontunut höyrylaivan lähtöpaikalle, jättämään kunnioitettavalle vieraalle jäähyväiset. Laivan perätäkille tilatun maljan äärellä provasti Bäckvall puhui muutamia sydämestä lähteneitä sanoja vieraan kunniaksi, johon hän kiittäen vastasi. Useat nuoret neidot olivat rakkaana pidetylle vanhukselle tuoneet kauniita kukkavihkoja. Kun höyrylaiva teki lähtöä, nostettiin kahteen toviin kaikuvat kolmikertaiset eläköönhuudot yhtä ylistetyn ja ylistettävän kuin itse itseänsä halpana pitävän suuren kansalaisemme menestykseksi.