Keruumatkat
Elias Lönnrotin matkojen kartta teoksesta: Anttila, Aarne: Elias Lönnrot. Elämä ja toiminta. 1 osa. SKS 1931.
Klikkaamalla kuvaa saat kartasta suurennoksen.
Alunperin Lönnrotin syntymän 100-vuotispäiväksi ilmestyneistä Lönnrotin matkakertomuksista julkaistiin yksiosainen uudistettu laitos v. 1980.

Ensimmäiselle keruumatkalleen Lönnrot lähti 29. huhtikuuta 1828 Sammatista. Jalkamatka Hämeeseen, Savoon ja Karjalaan kesti nelisen kuukautta ja keruusaaliina oli yli 6 000 säettä. Matkalta palattuaan hän julkaisi keräämäänsä runoutta Kantele-vihkosina. Vaeltaja eli muistelmia jalkamatkalta Hämeestä, Savosta ja Karjalasta ilmestyi ensi kerran v. 1902 kaksiosaisessa teoksessa Elias Lönnrotin matkat.

Toisen runonkeruumatkan Lönnrot teki kesällä 1831 Pielavedeltä ja Iisalmesta Kuusamoon tavoitteena Vuokkiniemi. Matka keskeytyi, koska Lönnrotin oli palattava Helsinkiin torjumaan maassa puhjennutta koleraa.

Vuonna 1832 Lönnrot valmistui lääketieteen lisensiaatiksi ja lähti heinäkuussa Laukosta kaksi kuukautta kestäneelle kolmannelle matkalleen. Nurmeksessa hän aloitti runojen keruun poiketen samalla reissulla Repolaan ja Akonlahteen laulattamaan runonlaulaja Trohkimaini Soavaa. Keruutulos jäi kuitenkin puoleen ensimmäisen matkan tuloksista.

Tärkein matka Kalevalaa ajatellen oli 9. syyskuuta 1833 alkanut kaksi kuukautta kestänyt neljäs matka rajantakaiseen Vienan Karjalaan. Vuonnisessa Lönnrot tapasi runonlaulaja Ontrei Malisen ja Vaassila Kieleväisen. Tavatessaan Vaassilan Lönnrotin mielessä alkoi hahmottua kuva Kalevalasta.

Alkuvuodesta 1833 Lönnrot aloitti piirilääkärinä Kajaanissa. Huhtikuussa 1834 hän teki viidennen, Vuokkiniemeen suuntautuneen matkansa. 18-päiväisen matkan keruutuloksena oli noin 13 000 säettä. Näistä 4 000 hän oli saanut tavattuaan Arhippa Perttusen Latvajärvellä. Viidennen matkan muistiinpanoihin sisältyy mm. kuvaus runonlaulannasta. Noin 800 km:n pituinen kuudes matka huhti-toukokuussa 1835 kesti viisi viikkoa, saaliina runomuistiinpanoja satakunta, noin 4 500 säettä.

Syyskuussa 1836 Lönnrot jäi vuoden virkavapaalle piirilääkärin virastaan ja lähti seitsemännelle, edellisiä huomattavasti pitemmälle matkalle. Matka oli kaksiosainen. Pohjoisen matka - Uhtuan, Kuusamon ja Kieretin kautta aina Petsamoon ja Kuolaan saakka - kesti noin kahdeksan kuukautta. Eteläinen noin kuuden kuukauden matka suuntautui Vuokkiniemen ja Repolan kautta Suomen Karjalaan. Tuloksena oli vanhoja runoja yli 7 000 säettä ja tavallista enemmän lyyrisiä lauluja. Kajaaniin Lönnrot palasi marraskuussa 1837.

Kahdeksannella retkellään syksyllä 1838 Nurmeksen kautta Ilomantsiin Lönnrot valmisteli Kanteletarta. Yhdeksäs, syksyllä 1830 tehty matka liittyi viranhoitoon lääkärinä.

Kalevala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista painettiin kaksiosaisena. Ensimmäinen osa ilmestyi jouluksi 1835. Kalevala on Lönnrotin luomus ja syntyi hänen keräämiensä kansanrunojen pohjalta.
Kanteletar taikka Suomen kansan Wanhoja Lauluja ja Wirsiä ilmestyi kolmena kirjana vuosina 1841-42. Kantelettareen sisältyy sekä Lönnrotin matkoillaan keräämiä lyyrisiä runoja että hänen itse sepittämiään kalevalaisia lauluja.
Kalevalan ensipainoksen jälkeen aineistoa oli karttunut lisää sekä Lönnrotin että muiden runonkerääjien työn tuloksena. Toinen painos, jota alettiin kutsua nimellä Uusi Kalevala, ilmestyi v. 1849. Sen merkittävin uusi kokonaisuus oli Kullervo-jakso. Puhuttaessa Kalevalasta tarkoitetaan yleensä toista painosta.

Kaksi viimeistä matkaa olivat kielitieteellisiä tutkimusmatkoja. Kymmenes matka alkoi tammikuussa 1841 kielentutkija Nils Stockflethin kanssa ja tavoitteena oli matkustaa Aunuksen kautta Venäjän ja Norjan Lappiin. Matka kuitenkin keskeytyi passivaikeuksiin ja Lönnrot joutui palaamaan takaisin Suomeen. Kesän Lönnrot oleskeli kotimaassa ja lähti syksyllä M.A. Castrenin seurassa Suomen Lappiin. Pitkän ja vaikean matkan jälkeen he saapuivat Arkangeliin toukokuussa 1842. Vuoden 1844 matkalla Viroon, joka oli yhdestoista matka, Lönnrot vertaili Viron ja Suomen kielen sukulaisuutta.