Mehiläinen, ensimmäinen suomenkielinen aikakauslehti

Mehiläinen oli merkittävä suomen kirjakielen kehittäjä. Se sisälsi paitsi kansanrunoja , sananlaskuja, satuja ja arvoituksia , myös paikallishistoriaa, valistuskirjoituksia ja terveydenhoidollisia ohjeita. Lönnrot julkaisi siinä myös suomen kieliopin ja alkeislaskuopin. Pohjoista leimaa Oulun aikana painetulle Mehiläiselle antoivat pitäjäesittelyt ja -historiikit. Lehti oli tarkoitettu sivistyneistölle ja rahvaalle, mutta lähes kaikki tilaajat olivat sivistyneistöä.


Helsingin yliopiston suomen kielen lehtori C. N. Keckman kirjoitti, ettei Mehiläinen ollut lukuisien uudissanojensa vuoksi "maatessa luettava, vaan tarkoin tutkittava". Kieltä moitittiin myös liiasta karjalaisuudesta.


Mehiläinen painettiin v. 1836-37 Oulussa Barckin kirjapainossa, v. 1839-1840 Helsingissä. Mehiläisellä oli eri puolilla maata lukuisia avustajia, pääasiassa pappeja, jotka hankkivat myös tilaajia lehdelle. Tilauksia oli v. 1836 500, v. 1837 150, v. 1840 vain 119. Lehti loppui tilaajien vähyyden vuoksi ja jätti toimittajalleen 200 ruplan tappion.