Oulun Wiikko-Sanomia - Mehiläinen - Litteraturblad - Suomi

Oulun Wiikko-Sanomia

Oulun Wiikko-Sanomia ilmestyi vuosina 1829-1841 sekä 1852-1879. Se oli ikäjärjestyksessä kolmas suomenkielinen sanomalehti.

Lehdellä oli 1850-luvun alussa n. 400 tilaajaa koko maasta. Lukijat olivat enimmäkseen sivistyneistöä, vaikka lehti oli tarkoitettu myös talonpojille. Talonpoikien haluttomuus tilata lehtiä johtui paitsi rahan puutteesta, myös tottumattomuudesta lukea maallista tekstiä, vaikka lukutaito olikin. Maallisten lehtien lukemista saatettiin pitää synnillisenä. Lönnrot joutui todistelemaan, että hyödyllisen maallisen lehden lukemisessa ei ollut mitään epäkristillistä.

Lönnrot oli Oulun Wiikko-Sanomien avustajana vuodesta 1832. Lehdessä julkaistiin hänen runojaan , suomennoksiaan ja kansanlaulujen mukaelmia yhteensä kymmenkunta. Kevään 1833 aikana lehdessä ilmestyi hänen moniosainen kirjeensä Kainuun nälänhädästä ja kulkutaudeista. Oulun Wiikko-Sanomissa 1.6.1833 Lönnrot kiitti lahjoittajia ja kuvasi omia ja muiden virkamiesten toimia Kainuun kansan auttamiseksi.

Oulussa Lönnrot asui vain muutaman kuukauden syksyllä 1832 ja siirtyi Kajaaniin alkuvuodesta 1833. Lyhyenä Oulun kautenaan hän ehti kuitenkin solmia suhteet suomen kielen edistämistä harrastaviin oululaispiireihin, joihin hän piti edelleen yhteyttä Kajaanista.

Oulun Wiikko-Sanomain numeroissa 1834: 1 ja 2 ilmestyi Lönnrotin runokirje, jossa Lönnrot tervehtii oululaisia ystäviään ja kertoo, miten Oulu on saanut nimensä ja vaurautensa.

Lehden vastaavana toimittajana Lönnrot oli vuosina 1852-1853. Vuonna 1850 voimaan astuneiden sensuurimääräysten mukaan suomen kielellä sai julkaista vain taloudellista ja uskonnollista kirjallisuutta. Sensuuri valvoi tarkasti rahvaalle tarkoitettua lehteä.

Lönnrot mukautui vuoden 1850 sensuurimääräyksiin ja julkaisi lehdessä vain taloudellisia ja kansaa valistavia kirjoituksia .

Toimittajakautensa viimeisessä numerossa 31.12.1853 Lönnrot tiivisti lehden tarkoituksen: "Oulun Wiikko-Sanomain tarkoitus on ollut yhteisen kansan parannus; ja joka on Suomen talonpoikaisen kansan elämän laatua ja tapoja tullut tuntemaan, kyllä helposti havaitsee, että siinä monta kohtaa ja paikkaa voisi paremmin olla."