Jam Boys

Jazzyhtye Jam Boys oli nuorten suosikki 1960-luvun alun Oulussa ennen kitarayhtyeiden ja rockin esiinmarssia. Yhtye soitti kesät 1962 ja 1963 Kuusisaaren tanssipaikan vakioyhtyeenä. Ensimmäinen setti oli modernia jazzia, loppuilta svengaavaa tanssimusiikkia Jorma Ilvon toimiessa laulusolistina. Yhtye soitti mm. Coltranen, Miles Davisin, Thelonius Monkin ja Nat Adderleyn sävellyksiä. Saksofonistit Timo Lappalainen ja Erkki Lehtola olivat hioneet soittotekniikkaansa Oulun lyseon orkesterissa. Uutta ohjelmistoa yhtye  poimi äänilevyiltä. Lisäksi Oulussa armeijaa käynyt Otto Donnerin yhtyeen basisti Tapio Tamminen teki sovituksia pientä rahakorvausta vastaan. 

Jam Boys keikkaili myös Oulun ulkopuolella, soitti koulukonsertteja sekä osallistui jazzjameihin. Vapunaattona 1963 se jammaili trumpetisti Ossi Runteen kanssa, joka tuli keikaltaan Kuusisaaresta ja Jam Boys upseerikerholta. Lehtola muistaa erityisesti oululaisten kuvataiteilijoiden vuonna 1964 järjestämän avant garde -tapahtuman, jossa Jam Boys soitti sanomalehdistä improvisoiden. Äänekkäässä free-revittelyssä yhtye käytti soittimena jopa moottorisahaa. 

Jam boys -yhteen jäsenet jatkoivat musiikkialalla. Lappalainen valmistui musiikinopettajaksi ja johti Espoo Big Bandia. Lehtola soitti Pepe & Paradisessa, valmistui Sibelius-Akatemiasta ja työskenteli Yleisradiossa musiikkitoimittajana ja tuottajana.

Jukka Teittinen toimi studioäänittäjänä ja freelance-muusikkona Helsingissä. Timo Lappalainen on  ollut Retuperän WBK:n kantavia voimia.

Jam Boys1963. Ylärivi vas.: Erkki Lehtola,
Jouko Paavola, Timo Lappalainen,
Martti Lappalainen ja Jukka Teittinen. 

Mentori voimalaitokselta

1950-luvulla nuoret muusikot soittivat ansaintatarkoituksessa tanssimusiikkia, mutta jazz oli monelle intohimo ja henkireikä. Eräs pohjoiseen jazzkipinää tuonut muusikko oli Eino "Eikka" Launonen. Hän oli vuosina 1957 - 61 töissä Pirttikosken voimalaitostyömaalla Kemijokivarressa. Eikka opetti nuorille muusikoille jazzin historiaa ja tyylisuuntia. Eräs hänen oppilaistaan oli oululaisissa yhtyeissä sittemmin vaikuttanut klarinetisti ja saksofonisti Lasse Lietsalmi. Launosen oppilaita olivat myös rumpalit Ismo "Bruno" Korpela ja Matti Kojola. Launonen kasasi oppilaistaan yhtyeen, joka keikkaili alueella. Eräältä tanssikeikalta yhtye sai äkkilähdön soitettuaan liikaa jazzia.
 

Bachelorsin jazzklubi

1960-luvun alun rautalankakuume tuntui pyyhkäisevän täysin pois nuorten soittajien kiinnostuksen jazziin. Jazz ei enää ollut nuorisokulttuuria. Kuitenkin jo 1960-luvun puolivälissä popmusiikki alkoi etsiä uusia vaikutteita eri suunnista. Eräät englantilaiset rockyhtyeet olivat kallellaan jazziin päin: mm. Graham Bond Organization, Colosseum ja Georgie Fame. Keith Emersonin johtama Nice yhdisteli rockia, jazzia ja klassista.

Oulun ensimmäisiä rautalankayhtyeitä oli vuonna 1963 perustettu Bachelors. Musiikkityylien muuttuessa yhtyeen linja kehittyi brittibeatin suuntaan. Yhtyeen basisti Tuomo Haapala oli innostunut jazzista ja hänen ansiostaan Bachelors alkoi perehtyä mm. skaalaimprovisointiin. Bändi kutsui tätä musiikkiaan "staattiseksi jazziksi".

Yhtye oli tutustunut Joensuussa persoonalliseen Erkki "Sumppi" Summalaan. Tämä taiteilijanimeä Igor Sidorow käyttänyt alttofonisti tuli 1965 Ouluun ja antoi vauhtia nuorten jazzkuvioihin. Bachelorsin uudeksi rumpaliksi tullut Risto "Hepe"  Vesamäki oli soittanut Jamppa Tuomisen sekstetissä, jonka ohjelmisto oli vahvasti jazzpitoista. Jo tätä ennen oli Bachelorsien koesoitossa käynyt rumputaituri Jouni Kesti, mutta vaihtoa ei tuolloin tapahtunut. Kesti sen sijaan aloitti matkan jazzin syvempään olemukseen ja siirtyi pian Helsingin musiikkipiireihin.

Bachelorsit, Sidorow ja muutama muu innostunut päättivät, että on perustettava jazzklubi. "Mehän sanoimme harjoituspaikkojamme aina klubeiksi: 'Mennään klubille!'", muistelee yhtyeen kitaristi Seppo Niemi.  "Joka tapauksessa eräänä kesäyönä opiskelijoiden majapaikassa (Domus?) [...] periaatepäätös tehtiin". Nyt rokkarien puuhista kiinnostuivat "oikeat" jazzharrastajat, mm. saksofonisti Lasse Lietsalmi.

Niinpä jazzklubitoiminta sai alkunsa Bachelorsin treenikämpillä Asemakadulla pidetyistä jameista. Jazzjameja pidettiin aluksi Ala-Arlissa rautatieasemaa vastapäätä. Jameissa vierailleet muusikot majoittuivat läheisissä hotelleissa ja osasivat pian etsiytyä jatkojameille Bachelorsin treenikämpille. Tuomas Haapala toimi jami-isäntänä Ala-Arlissa ja Niemen veljekset hoitivat lipunmyynnin ja sen sellaiset käytännön järjestelyt. Oulun jazzporukka kävi keikallakin mm. Kuusamossa.

Varsinainen Oulun yliopiston ylioppilaskunnan  jazzklubi perustettiin 1967. Puheenjohtajaksi valittiin Lasse Lietsalmi. Jazzklubi käynnisti jamitoiminnan ylioppilastalo Rauhalassa.
 

Tuomo Haapala oli luonut suhteita helsinkiläisiin jazzmuusikkoihin. Pentti "El Muti" Mutikainen oli auttanut Haapalaa kontrabasson hankinnassa. Mutikaisen välityksellä Bachelors tutustui  saksofonisti Seppo Rannikkoon. Näiden kahden lisäksi Bacheloriin treenikämpillä kävivät ainakin Lasse Mårtenson ja Stanley Lindroos.

Tuomas Haapala lähti opiskelemaan Tukholmaan ja "jäi sille tielleen". Hän soitti jazzia mm. Iskra ja Varga vinter -yhtyeissä. Igor Sidorow oli siirtynyt jo aiemmin aktiivimuusikoksi Lahden seudulle. Sidorowin soitti fonia mm. Haikaran ja Sleepy Sleepersin levyille, ja keikkaili Esko Rahkosen yhtyeessä.
 

Harri Sarkkinen ja Jouni Kesti jazzjameissa

Polar Dixie Band

Dixieland-jazzia soitettiin satunnaisesti jo Rauhalan jameissa 1960-luvulla, kertoi Polar Dixie Bandin perustajajäsen rumpali Jorma "Jammu" Siira (1943-2005), mutta yhtye aloitti varsinaisesti toimintansa 1977. Melkein kaikki oululaiset jazzmuusikot ovat vaikuttaneet yhtyeen riveissä, osa pitkään, toiset muutaman keikan verran; mm. Lasse Lietsalmi, Jamppa Tuominen, Seppo Nuortimo, Matti Esko ja Eero Rämö. Välillä toiminta hiipui, mm. erimielisyyksiin linjan uudistamisesta.

Siira eli "Jazz-Jammu" oli yhtyeen pitkäaikaisin jäsen. Siira aloitti rumpujensoiton 13-14 vuoden iässä yhtyeessä nimeltä Tabu. Musisointi jatkui GMG:ssä ja Arppa Suomalaisen yhtyeessä.
 

Botnia Group

1980-luvulla Oulun jazzelämä oli melko hiljaista. Nimekkäitä esiintyjiä vieraili kaupungissa, mutta omat soittajat olivat vähissä. Eräs harvoista aktiivisista kokoonpanoista oli Olli Tuomaisen, Harri Sarkkisen ja Tauno Räsäsen Botnia Group. Trion peruskokoonpano oli saksofoni - basso - rummut. Jamivieraiden kanssa soitettaessa Tuomainen vaihtoi tarvittaessa saksofonin kitaraan tai huiluun. Toisinaan trioa vahvisti kitaristi Juha-Pekka Kiviniemi.

Botnia Groupin jäsenet olivat - kuten tuolloin tavallista oli - jazzin alueella lähinnä itseoppineita, mutta kaikilla oli takanaan klassisen musiikin opintoja. Tuomainen oli lisäksi opiskellut pari vuotta Oulunkylän pop-jazz-konservatoriossa. Hän ja Räsänen olivat soittaneet Kajaani Quartetissa, joka
oli heille käytännön "jazzkoulu". Kun Oulun konservatorioon lopulta perustettiin pop-jazz-osasto vuonna 2000, Botnia Groupin muusikot ovat toimineet siellä tuntiopettajina.

Botnia Group soitti standardien lisäksi Olli Tuomaisen sävellyksiä. Myös lainamateriaaliin se antoi oman soundinsa. Levylle yhtyettä on tallennettu vain yhden raidan verran. Oululaisen jazzin kokoelma-cd:llä Tyy on trion esitys Lappmother's lullaby (NOA, 1992).
 

Kari Veisterä

Kari Veisterä (s. 1946) tuli Oulun kaupunginteatterin kapellimestariksi vuonna 1985. Saksofonisti-huilisti Veisterän soittokumppaneiksi Oulussa löytyivät rumpali Jouni Kesti sekä Botnia Groupin muusikot. Veisterä ryhtyi myös pian Oulu big bandin johtajaksi, missä toimessa hän oli reilun vuosikymmenen. Orkesteri alettiin huomata Oulun ulkopuolellakin. Kaupunginteatteriin Veisterä toi jazzia mm. musikaalissa Sugar vuonna 1988.

Vuodesta 1996 Veisterä on toiminut sekakuoro KirjoSwingin johtajana. Veisterän tulo merkitsi silloiselle Kirjoset-kuorolle ohjelmiston ohjelmiston muutosta jazzin suuntaan ja siihen liittyvää nimen vaihtoa. Veisterä on kasvattanut nuorta jazzpolvea tuntiopettajana Madetojan musiikkilukioissa, Oulun konservatoriossa ja Yliopiston musiikkikasvatuksen laitoksessa.