Tehdään rockfestivaali!

Oulun popmusiikkikuvioita elävöittämään perustettiin keväällä 1972 Oulun nuorten musiikkiklubi –72. Yhdistys organisoi diskoiltoja ja rockkonsertteja. Eräs yhdistyksen ensimmäisiä tapahtumia oli festivaalimatka kolmanteen Turun Ruisrockiin elokuussa.

Kun konsertti Ruissalossa oli ohi, joukko klubiaktiiveja, oululaisia nuoria miehiä kokoontui palaveriin. Paikalla olivat ainakin Markku Hänninen, Osmo "Åse" Hänninen, Heimo Paavonaho, Hannu Sarni, Jarkke Kuivanen ja Matti Laitinen. Ruisrockin tunnelma oli tehnyt heihin suuren vaikutuksen. He päättivät järjestää Oulussa rockfestivaalin seuraavana kesänä. 

Ryhmän toiminta-ajatus oli vahvan rock-idealismin sävyttämää. Festivaalista haluttiin tehdä "nuorten oma juttu", ei-kaupallinen tapahtuma, jotakin erilaista.  

Tiimin jäsenistä Markku Hänninen oli se, josta tuli Kuusrockin keskeisin järjestelijä aina vuoteen 1987 asti. Hänninen tunnettiin myös nimellä DJ Marcus. Tammikuussa 1973 hän oli tehnyt "tiskijukkailun" maailmanennätyksen: 75 tuntia yhtämittaista levynvaihtoja ja juontoja. Velipoika Åse oli mukana Marcus Circus -diskotoiminnassa. Hän huolehti kymmenen vuoden ajan Kuusrockin lavatekniikasta.

Oulun nuorten musiikkiklubi -72 hankki talven mittaan kokemusta rocktapahtumien organisoinnista järjestämällä bändikonsertteja. Markku Hännisen mukaan varsinainen kisällityö oli hoitaa lokakuussa 1972 amerikkalaisen MC5-yhtyeen Tampereen konsertin järjestelyt - Tampereella siksi, että Hänninen opiskeli tuolloin siellä.

Kuusrockin puuhamies Markku Hänninen. 

Niukkuushyödyke rock

Rockmusiikin tarjonta suomalaisissa viestimissä oli vähäistä 1970-luvun alussa. Yleisradio lähetti muutaman tunnin popmusiikkiohjelmaa viikossa, televisio vähemmän. Radion keskiaalloilla kohinan seasta löytyvä Radio Luxembourg piti aktiivisimpia trendien tasalla. Äänitteet olivat melko kalliita (LP-levy 24 markkaa). Kukaan ei tuolloin edes kuvitellut, että kirjastosta voisi lainata kotiin musiikkiäänitteitä. 

Bändien keikat olivat isoja tapauksia. Paikallinen, muualla maassa tuntematon yhtye saattoi vetää kotikaupungissa hyvän kokoisen yleisön. "Oma" rockfestivaali tuntui täyttävän rockinharrastajan toiveet. Yleisö oli kuitenkin kriittistä. Eläviltä esityksiltä odotettiin paljon.

Kuusisaari on paras paikka 

Kuusisaari arvioitiin ehdottomasti parhaaksi festivaalipaikaksi. Sijainti Oulun keskustan kupeessa oli hyvä ja veden ympäröimä alue oli helppo valvoa. Saarella oli huvipaviljonki ja ulkoilmalavan perustakin luotu, koska paviljongin kylkeen oli joskus aiottu rakentaa terassi. Festivaalin nimi, Kuusrock, johdettiin paikannimestä samalla tavoin kuin Ruisrock Ruissalosta. 

Kuusisaaren huvipuisto oli avattu vuonna 1956. Paviljongissa soi tango ja perinteinen tanssimusiikki. Lavalla tapahtui vapusta syksyyn. 1970-luvulle tultaessa "Kuuska" alkoi muuttua nuorten paikaksi. Lauantai-iltojen diskossa kävi parhaimmillaan 2000-3000 keskimäärin rippikouluikäistä nuorta. Bändivieraat olivat hyvää kotimaista tasoa: Wigwam, Kalevala, Tasavallan Presidentti ja Karma. 

Reitti on selvä

Klubin festivaalisuunnitelmat saivat Kuusisaaren hallinnoijien hyväksynnän ja Kuusrockin valmistelut saattoivat alkaa. Järjestelyt musiikkiklubi teki yhteistyössä huvipuiston tanssi-illoista vastanneen Oulun sos.dem. työväenyhdistyksen kanssa. 

Klubilaisten ja muiden Kuusisaaren pystytystalkoisiin osallistuneiden innostus oli huima. Joukko käytännössä asui saaressa viimeisen viikon. Kaupunkilaiset ja ohikulkijat kävivät ihmettelemässä töitä. Yksi ohikulkijoista oli Danny, joka kävi tarjoutumassa esiintymään. "Iso Dee" ei enää mahtunut mukaan, eikä hänen tyylinsä olisi edes sopinut festivaalin ideaan. 

Järjestelyn kiemuroita

Juhlayleisö haluttiin majoittaa mahdollisimman lähelle festivaalipaikkaa, joten järjestäjät pyysivät kaupungilta viereistä Lammassaarta tilapäiseksi leiriytymisalueeksi. Tähän ei kuitenkaan suostuttu. Ensimmäisessä Ruisrockissa oli voinut leiriytyä itse festivaalialueella.

Vielä vuoden 1973 keväällä oli Oulussa pop-konsertit tulkittu tanssitilaisuuksiksi, joista perittiin raskas huvivero. Käytäntö kuitenkin vaihteli paikkakunnittain. Markku Hänninen oli Suomen huvijärjestäjien keskusliiton hallituksessa, joka ajoi mm. eduskunta-aloittein koko maahan yhtenäistä käytäntöä ja konserttien vapautusta huviverosta. Muutos astui voimaan juuri sopivasti ennen Kuusrockia..  

Taiteellisia valintoja

Kuusrockin ohjelmaa suunniteltiin Turun mallin mukaan. Festivaalista tulisi kolmen päivän mittainen. Mukaan haluttiin Ruisrockista tutut parhaat kotimaiset yhtyeet ja edustavasti oululaisia ja muita pohjoissuomalaisia esiintyjiä. Tekeillä oli nimenomaan rockfestivaali, nuorten oma juttu. Iskelmäartisteja ei edes pyydetty mukaan. 

Haaveena oli palkata jokin todellinen ulkomainen nimibändi, josta tulisi festivaalin vetonaula. Ruutupaperille piirreltiin mm. nimiä Fleetwood Mac, Status Quo ja Slade. Tehtävä osoittautui lopulta toivottomaksi, sillä porukalla ei vielä ollut tarpeellisia kontakteja, mainetta, kokemusta eikä varoja. 

Festivaali nousee

Kesän 1973 uutisaiheita pohjoisen horisontissa olivat sinnikkäät metsäpalot, Helsingin kansainvälinen ETYK-kokous ja maakuntien herättäjäjuhlat. Oulussa tiedettiin odottaa ensimmäistä rockfestivaalia. Tapahtuman uutuus herätti kaupunkilaisissa uteliaisuutta ja epäilyksiäkin. 

Woodstock-festivaalin dokumenttifilmi tuli sopivasti toukokuussa 1973 uusintaesitykseen Bio Kiistolassa. Elokuva oli jo ensikaudellaan näyttänyt suomalaisille nuorille festivaalielämän mallia. Hector muisteli filmiä ja ensimmäistä käyntiään Ruisrockissa: "...Leffa oli nähty ja touhu oli tutun näköistä. Osattiin käyttäytyä oikein, eli railakkaasti."