Mistä tuntee festivaalin

Mikä tekee musiikkitapahtumasta festivaalin? Kokoonnutaan ulkoilmassa, mieluiten maaseudulla. Festivaalialue rakennetaan vaikka pellolle. Yleisö telttailee lähituntumassa. Esiintyjiä pitää olla paljon ja mukana on oltava jokunen ulkomainen tähti. Sopiva juhlien kestoaika on viikonloppu, jotta oikeanlainen riehakas tunnelma ehtii syntyä. 

Amerikan malli

Rockfestivaalin malli on Yhdysvalloista. San Franciscon liepeillä vuonna 1967 järjestetty Montereyn popfestivaali oli ensimmäinen suurten mittojen tapahtuma. Kuuluisin kaikista on elokuussa 1969 New Yorkin osavaltiossa pidetty Woodstock. Sen mainetta edisti siitä tehty elokuva alaotsikoltaan "kolme päivää rauhaa, rakkautta ja musiikkia". 

Festivaali-idea ei tietenkään syntynyt tyhjästä. Ranskan Rivieralla oli järjestetty jazzfestivaaleja jo 1940-luvun lopulta. USA:ssa käynnistyivät 1950-luvulla kuuluisat Newportin ja Montereyn jazzfestivaalit. 1960-luvun alussa samat paikkakunnat tulivat kuuluisiksi myös folkfestivaaleistaan. Tietysti kaikkien festivaalien taustalla on myös ikiaikainen karnevaaliperinne. 

Täältä se alkoi: Monterey Pop Festival 1967

Monterey ei ollut aivan ensimmäinen rockfestivaali, mutta sen merkitys oli ratkaiseva. San Franciscon musiikkipiireissä ymmärrettiin hippiliikettä, eikä promoottorien asenne ei ollut tiukan bisneshenkinen. Montereyn festivaalia vauhdittivat sellaiset paikalliset kuuluisuudet kuten Grateful Dead ja Big Brother & the Holding Company, jotka esiintyivät lähes talkooperiaatteella. Tuottoisaksi osoittautunut filmaussopimus tuki rahoitusta. 

Monterey Pop oli menestys. Yleisöä oli runsaat 50.000. Konsertti ja elokuva nostivat maailmankuuluisuuteen uusia nimiä, mm. Otis Reddingin ja Jimi Hendrixin. Festivaali todisti, että useita popmusiikin tyylejä saattoi esittää yhteisen otsikon alla, ja että suuret yleisöjoukot olivat kiinnostuneita. Monterey paljasti myös San Franciscon "kukkaislasten" (love crowd) anarkistiset ja epäsovinnaiset tavat, mm. marijuanan polttelun. Päättäjille tämä oli liikaa, joten vastedes yli 2000 hengen yleisötilaisuuksiin vaadittiin San Franciscon kaupungin lupa. Monterey Pop jäi yhteen kertaan. 

Jos muistat Woodstockin, et ollut siellä

Rockfestivaalikuume levisi ja juhlat paisuivat. New Yorkin osavaltiossa loppukesällä 1969 järjestetyssä Woodstock-festivaalissa oli yleisöä yli 400.000. Woodstockissa esiintyi komea kaarti ajan kovimpia muusikoita. Vaikka puolet yleisöstä pääsi lopulta sisään ilmaiseksi aidan romahdettua, festivaali oli elokuva- ja julkaisusopimustensa ansiosta taloudellinen suurmenestys. Raha oli tullut idealismin rinnalle jo Montereyssä. Woodstock ei ollut enää talkootyötä ja hyväntekeväisyyttä vaan selkeää liiketoimintaa. 

Kasvun rajat ja ongelmat

Englannissa 1968 ensimmäisen kerran järjestetty Wight-saaren rockfestivaali kasvoi vuonna 1970 Woodstockiakin suuremmaksi. Kuitenkin kaikista suurin festivaaliyleisö, runsaat 600.000 henkeä, kokoontui Watkins Glenissä New Yorkin osavaltiossa 28.7.1973. Näiden massatapahtumien järjestelyt eivät enää toimineet: WC-tilat olivat puutteelliset, muonitus ei riittänyt, huumeet liikkuivat, lähiseudut tukkeutuivat liikenneruuhkiin. Rauha ja rakkaus -ideologia oli murskattu viimeistään väkivaltaiseksi muuttuneessa Altamontin festivaalissa Kaliforniassa joulukuussa 1969. 

Suurten ikäluokkien liikehdintää

1960-luvun lopun ja vuosikymmenen vaihteen suuret rockfestivaalit olivat nuoruusikään varttuneiden sodanjälkeisten suurten ikäluokkien kokoontumisia, heidän "paluutaan luontoon". Ne toivat päivänvaloon siihen asti yksityistietona pidetyt paheet, riskinoton ja hedonismin. Woodstockista alkaen musiikkia tärkeämpää olikin itse tapahtuma. Haluttiin olla mukana siellä, missä kaikki muutkin. 

Suunnilleen yhtä aikaa rockfestivaalien kanssa syntyivät stadionkonsertit, jotka olivat popmusiikin kasvun urbaani seuraus. 1960-luvun nuorten käyttövarat olivat suuremmat kuin aiemmilla sukupolvilla. Media oli luonut popmusiikin supertähtiä, joille ei tahtonut löytyä tarpeeksi isoja esiintymispaikkoja. Niinpä konsertteja alettiin järjestää baseball-stadioneilla. Käänteentekevää Beatlesin esiintymistä New Yorkin Shea-stadionilla vuonna 1964 seurasi 55.000 hengen yleisö. 

Jazzin ja folkin kautta rockiin

Musiikkifestivaalitoiminta kehittyi Suomessa 1960-luvulla kansainvälisten mallien mukaan jazzin ja kansanmusiikin aloitteesta. Porissa pidettiin ensimmäiset jazzfestivaalit vuonna 1966. Samana kesänä folkväki kokoontui kodikkaaseen Helsinki folk festivaaliin Espoon Sandvikissa. Kaustisen kansanmusiikkijuhla alkoi kaksi vuotta myöhemmin. Porin Luotsinmäessä pidettiin heinäkuussa 1967 popfestivaali, jossa esiintyi kotimaisen popin parhaita. 

Ruisrock - kaikkien festivaalien isä

Turussa alettiin vuonna 1969 harkita popmusiikin mukaan ottamista jokavuotisten musiikkijuhlien ohjelmaan. Viralliset tahot lämpenivät ajatukselle. Elokuussa 1970 avattiin ensimmäinen Ruisrock. Juhla nimettiin tapahtumapaikan Ruissalon mukaan. Idea oli siis syntynyt jo ennen Woodstockia, mutta "woodstock-henki" näkyi ja kuului festivaalilla. Yleisökin tiesi mitä odottaa, sillä Woodstock-dokumenttifilmi oli pyörinyt elokuvateatterien ohjelmistossa keväällä.

Ensimmäisen suomalaisen rockfestivaalin yleisömenestys yllätti kaikki. Kävijämäärä Ruissalossa nousi 38.000:een. Ulkomaan tähtien palkkiovaatimukset olivat tuolloin vielä kohtuullisia ja esiintyjäkaarti olikin vakuuttava: Family, Colosseum, Argent. Paikalla olivat myös parhaat kotimaiset yhtyeet. 

1971 Ruisrockisssa pantiin vielä paremmaksi. Yleisömagneetteina olivat mm. Kinks, Canned Heat ja Jeff Beck Group. Nyt yleisöä oli yli 100.000. Järjestelyt eivät enää toimineet ja iloinen festivaalihenki oli tiessään. Kun sääkin vielä oli huono, tilanne kääntyi kaoottiseksi.

Tilaa löytyy muillekin

Ensimmäisen Ruisrockin vanavedessä syntyi Lappajärven Tulivuorirock-festivaali. Kesällä 1971 oli pienimuotoisia rock-kemuja eri puolella Suomea. Joensuussa pidetystä pienestä puistokonsertista kasvoi aikanaan Ilosaari-rock. Pohjoisen Suomen ensimmäinen oikean näköinen festivaali, Iissä kesäkuussa 1971 pidetty Villikissa jäi onnistumisestaan huolimatta yhteen kertaan. 

Vuodesta 1972 Ruisrock järjestettiin vain yhden päivän mittaisena. Tämä antoi tilaa muille. Keimolan moottoriradalla Vantaalla järjestettiin kesällä 1972 ja -73 kaksipäiväinen festivaali, joka esiintyjistä useat tulivat suoraan Ruisrockin keikalta. Ensimmäinen Keimola-rock muistetaan kehnon sään ja alkeellisten olojen takia "mutafestivaalina".  

1973 aloittanut Oulun Kuusrock oli seuraava merkittävä rockfestivaali, ja se onnistui myös vakiinnuttamaan asemansa. Muutama vuosi myöhemmin syntyi Pihtiputaalla Saapasjalkarock, joka järjestettiin yhteensä 11 kertaa. 

Aika festivaalia kutakin

1980-luvulla syntyi uusia festivaaleja, mutta osa kuoli pois. Maaseutufestivaaleille hyvän ulkomaisen pääesiintyjän saaminen oli elintärkeää. Esiintymispalkkioiden jatkuva nousu lisäsi taloudellista riskiä, ja yksi rankasti tappiollinen juhla saattoi kaataa koko festivaalin. Tulivuorirock järjestettiin viimeisen kerran 1986, Saapasjalkarock 1988. Mikkelissä järjestettiin 1987-90 Dinosaurock, jonka erikoisuus oli reggae. Hämeenlinnassa soi 1987-92 heavyyn erikoistunut Giants of Rock.