Kouluhipat

1960-luvulla nuorten kitarayhtyeiden tavallisimpia keikkapaikkoja olivat koulut. Koulujen teinihipoissa saattoi esiintyä oman koulun poikien yhtye tai muu paikallinen kokoonpano, mutta joskus kansallisesti tunnettu nimibändikin. Aloitteleville yhtyeille koulu oli yleensä ensimmäinen keikka-areena. Taidoilta, laitteistolta ja ohjelman pituudelta ei vielä vaadittu suuria. Yhtyeelle taas tärkeintä oli päästä esiintymään. Keikkapalkkio oli sivuseikka. 

Nimibändien hankkimiseksi koululle teinikunnat joutuivat ottamaan yhteyttä ohjelmatoimistoihin. Teiniyhdistysaktiivi Antti Porkka aloitti promoottorin uraansa järjestämällä esiintyjiä Oulun normaalilyseon hippoihin. Lyhytikäiseksi jäänyt helsinkiläinen "superyhtye" Apollo (Harri Saksala, Eero Lupari, Holle Holopainen, Edward Vesala) esiintyi Porkan järjestämänä Oulussa Karjasillan yhteiskoululla. 

Kouluhipat olivat periaatteessa kaikille avoimia tilaisuuksia. Parhaimpina aikoina tapahtumia oli viikoittain, ja yleisöä saattoi olla 500 henkeä. Nuorimmille oppikoululaisille (oppikoulun 1. luokka vastaa peruskoulun ala-asteen 5. luokkaa) oli erikseen ns. ipanahipat, joissa ei ollut tanssia vaan ns. parikävelyä. Kun hipoissa alkoi 1970-luvun alkuvuosina esiintyä järjestyshäiriöitä, tilaisuuksia alettiin rajata vain oman koulun oppilaille. Joissakin koulussa hipat lopetettiin kokonaan. 

Arja Pullinen kirjoitti muistikirjaansa kouluhippojen esiintyjiä vuodenvaihteessa 1969-70. Oululaisista bändeistä Express, Connection ja Wilds esiintyivät tuolloin ainakin Toppilan koulussa ja Tipalassa . Kauempaakin tuli koulubileisiin bändejä: Pepe & Paradise soitti yhteislyseossa, Ernos Lassinkalliossa ja torniolainen Tonics Tipalassa ja Norssissa.

Nuorisokahvilat 

Kirkkokatu 31. Ns. Kiistolan talossa eli nykyisen elokuvateatteri Formian paikalla sijainneessa kaksikerroksisessa puutalossa toimi 1960-luvun puolivälissä nuorisokahvila. Seudun kitarayhtyeet esiintyivät siellä säännöllisesti, mm. Bachelors, Flintstones ja Wilds. Tilaisuuksiin oli 15 vuoden ikäraja. Express-yhtyeen ensimmäinen treenikämppä sijaitsi rakennuksessa, ja yhtye maksoi osan kämpän vuokrasta kahvilaesiintymisillä. Nuorisokahvila suljettiin 60-luvun lopussa. 

1971 avattiin nuorisodisko Satisfaction. Oulun kaupungin ylläpitämä disko sijaitsi Kajaaninkadulla puutalossa, joka oli nykyisen Hotelli Cumuluksen paikalla. Satisfaction tunnettiin myös nimellä Saalem, sillä tuon niminen seurakunta oli tilojen aikaisempi käyttäjä. Vanha Saalem-kyltti oli vielä paikallaan diskon aloittaessa toimintaansa. 

Satisfactionissa oli säännöllisesti levymusiikkia ja satunnaisemmin nuorisoyhtyeiden bändikonsertteja. Yleisö oli keskimäärin 15 vuoden ikäistä. 

Pohjankartano
Kollaantie 2

Vuonna 1966 valmistuneen Pohjankartanon 500-paikkaisen juhlasalin akustiikka suunniteltiin työväenopiston näytelmäkerhon tarpeisiin, mutta salissa esiintyivät myös kaupunginorkesteri ja monet popyhtyeet. Klassisen musiikin esittäjät eivät pitäneet salin akustiikasta: "laulu ei kuulu, orkesterista tulee prässäytynyt ja raaistunut". Sen sijaan rockin soittamiseen salin pehmeä, melkein jälkikaiuton sointi sopi hyvin.

Pohjankartanossa kävi esiintymässä suomalaisen rockin parhaimmisto: Tasavallan Presidentti, Wigwam, Isokynä Lindholm, Hurriganes, Hector, Sleepy Sleepers, Kalevala, Kaseva, Royals, Pekka Pohjola. Mainittavia ulkomaisia konserttivieraita olivat amerikkalainen bluesveteraani Eddie Boyd, walesilainen progeyhtye Man ja englantilainen rockari Kevin Coyne.

Ynnin suurhalli
Kirkkokatu 3 

Vuonna 1951 rakennettu Oulun NMKY:n urheiluhalli toimi 1970-luvulla bändikonserttien pitopaikkana. Ynnin hallissa esiintyivät mm. Hurriganes useammankin kerran, ja vuonna 1977 ensimmäinen suomalainen popstars-tyyliin masinoitu teinibändi Bamboo.

Jäähalli

Vuonna 1975 valmistunut Oulun jäähalli on vuosien mittaan toiminut suurimpien rockkonserttien näyttämönä. Hurriganes esiintyi siellä 1976 lämmittelijänään Rocket. 1978 vieraili karibialais-brittiläinen diskoyhtye Eruption. 1980-luvulla kävi liuta ulkomaan kuuluisuuksia: vuonna 1982 Rainbow, 1983 Kiss, Frank Marino ja 1984 Gary Moore. 

Mattoja jäälle. Oulun jäähallia roudataan  rockkuntoon. 

Paritanssi oli suosittu vapaa-ajan harrastus 1960-luvulla. Tanssipaikkoja oli useita eri puolella kaupunkia ja lähikunnissa. Varsinainen tanssi-ilta oli lauantai - viikon viimeinen työ- ja koulupäivä. Kaupunkipaikoissa tansseja oli usein myös "pikkulauantaina" eli keskiviikkona sekä sunnuntaisin. Tansseja järjestivät aatteelliset yhdistykset ja urheiluseurat, joille niistä saatu tulo oli tärkeä merkittävä osa varsinaisen toiminnan rahoittamista aikana, jolloin yhteiskunnan tuki oli vähäistä. 

1960-luvun alussa tango oli vielä populaarimusiikin mahtilaji levymyynninkin mukaan. Nuorisoyleisön varaan ei aluksi uskallettu laskea, vaan ohjelmassa oli sekä tanssiyhtye että "nuorisoyhtye". Jotkut kitarayhtyeet mainostivat osaavansa myös tangoja. Jos tätä taitoa ei ollut, varttuneemmalle väelle piti vähintään olla tanssimusiikkia levyltä. 

Pyrintö
Rantakatu 15

Keväällä 1962 valmistunut Oulun Pyrinnön urheilutalo tunnettiin nimellä "Pyrskä" tai "Pyrkkä". Suursalissa oli konserttiasetuksessa paikat 1800:lle, kahvilassa 200:lle. 

1960-luvun alkupuolella Pyrintö oli suosittu huvipaikka. Tansseja oli talvikaudella jopa neljänä iltana viikossa. Oulun ensimmäiset kitarayhtyeet - mm. Bachelors, Coyotes ja Flintstones - esiintyivät usein näissä tilaisuuksissa. Myös ulkomaisia kuuluisuuksia kävi vuosien mittaan: Jerry Williams & Violents vuonna 1964, Swinging Blue Jeans 1965, Rockin' Vickers 1967.

Tanssi-illat ja elokuvateatteri olivat tärkeitä tulonlähteitä Pyrinnölle. 1960-luvun lopussa kumpikin vapaa-ajanviettotapa menetti suosiotaan. Pyrinnön talous joutui vaikeuksiin ja vuonna 1969 seura joutui vuokraamaan urheilutalon yläkerran päivittäistavarakaupalle. Oulun kaupunki osti koko Pyrinnön kiinteistön 1976 ja talon käyttö palautui pian entiselleen. Bändikonsertteja alettiin järjestää melko säännöllisesti, mutta 60-luvun tyylin tanssi-illat jäivät. 

Gary Moore esiintyi Pyrinnöllä eli Oulun 
urheilutalolla keväällä 1983. 

Kuusisaari

Kuusisaaren tanssipaviljongissa oli tapahtumia kesäkaudet eli vapusta syyskuulle. "Kuuska" oli kesäkauden ykköspaikka. 1960-luvulla perinteinen tanssimusiikki hallitsi. Kitarayhtyeet esiintyivät usein yhteiskeikalla tanssiorkesterin kanssa. 1970-luvulla "Kuuska" profiloitui rock- ja diskopaikaksi. Kuusrock-festivaali järjestettiin saarella 1973 alkaen. 

Oulunsuun pirtti

Pirtintie 8. Oulunsuun nuorisoseuran talo rakennettiin vuonna 1909. 1960-luvulla iltamatansseista oli edetty kitararockiin. 1960-luvun puolivälin tanssi-ilmoituksissa mainostettiin mm. Coyotesin, Teddy & The Trickersin sekä Jack & The Bachelorsin keikkoja. 

Järjestötalo

Pakkahuoneenkatu 19. Iso tanssipaikka keskellä kaupunkia. 1960-luvulla "Järkällä" ohjelmassa oli säännöllisesti "markan tanssit", mutta popyhtyeitä siellä oli vain satunnaisesti. Tiloissa toimi myöhemmin elokuvateatteri Adam. 1980-luvulla kiinteistössä toimivat rockklubi ensin nimellä Cafe Adam ja sitten Rockoff. Myöhemmin paikka muutui Foxiaksi, minkä jälkeen tiloissa on toiminut tanssimusiikkiin keskittynyt Nightclub Tähti.

Muita tanssipaikkoja

Muilla Oulun tanssilavoilla rockia kuultiin harvakseltaan. Flintstonesin Kalle Nurmiranta muistaa keikan Hietasaaren tanssilavalla, jonka yleisö ei selvästi ollut tottunut rockyhtyeisiin. "Tunnelma oli jäykempi kuin yleensä Flintstonesin keikoilla. Vaikutelma oli samanlainen myös bändin esiintyessä Järjestötalolla."

Monet Oulun naapurikuntien tanssipaikoista buukkasivat kitarayhtyeitä tansseihin. Oulun pohjoispuolen kunnat olivat tässä aktiivisempia kuin etelän suunta. Esimerkiksi Haukiputaan Heiton talo eli Osakunta oli tunnettu rockpaikka. Jossakin määrin tässä lienee kyse kuntien elinkeino- ja väestörakenteesta. Työväestön nuoriso oli kiinnostunut popmusiikista, maatalousvaltaisilla alueilla suosittiin perinteistä tanssimusiikkia. 

Rauhala

Mannenkatu 1. Kunnallisneuvos Robert Åströmin 1894 rakennuttamasta huvilasta tuli monien vaiheiden jälkeen ylioppilastalo vuonna 1962. Ylioppilaskunnan jazzkerho järjesti talossa jameja, ja Oulun ylioppilasteatteri suosittuja diskoiltoja nimellä "Discoteque Harha-askel". Popyhtyeet soittivat säännöllisesti Rauhalan Yo-tansseissa. Esimerkiksi syksyllä 1970 Rauhalassa keikkailivat Express, Wilds, Moby Dick ja Day Off. 

Rauhalassa toimi muutaman kesäkauden legendaarinen kesäravintola. Se syntyi 1968, kun Rauhalan pihalle perustettiin Pohjois-Suomen messuja varten ulkoilmaravintola La Hacienda. Paikkaa kutsuttiin Patioksi, ja sana vakiintui oululaiskieleen tarkoittamaan kaikkia ravintolaterasseja. Vuonna 1969-71 ravintola toimi nimellä Kesäleski. Kirjava ohjelma sisälsi jazz-, pop- ja tanssiyhtyeitä, mutta myös "rohkeita" huveja kuten strip teasea. 

Oulun yliopiston ylioppilaskunta oli Kesälesken aikoina kaupungin suurin ravintoloitsija asiakaspaikkojen määrän mukaan laskettuna. Suurisuuntaisuus tuotti lopulta suuret velat. Ravintolapuolta supistettiin ja toiminta siirrettiin erillisen yhtiön hoidettavaksi. 

1970-luvulla Rauhalan käyttötarkoitusta vaihdettiin monesti. Se oli jonkin aikaa alkoholistien yömajana, ja talo pääsi rappeutumaan. Lopulta Rauhala avattiin uudestaan ylioppilastaloksi remontoituna 6.11.1981. 1980-luvulla se oli suosittu rock-keikkapaikka.
 

Rattori-lupi

Rattori-lupi oli Oulun teekkariyhdistyksen vuonna 1970 perustama ravintola. Nimi on oululainen väännös italiankielisestä trattoriasta. Toinen tulkinta nimestä saatiin, kun huumorintajuinen maatalouskoneliike lahjoitti teekkariyhdistykselle paikan somisteeksi vanhan traktorin, ouluksi "rattori". 

Rattori toimi aluksi Lidströmin kaupan yläkerrassa Torikadun ja Albertinkadun kulmassa sijainneessa puutalossa. Elävän musiikin tarjonta lähti vilkkaasti käyntiin heti ensimmäisen toiminnanjohtajan Seppo Nuortimon aikana. Rattorissa kävi kotimaisen rockin parhaimmisto. Ohjelmassa oli myös jazzjameja ja viikoittainen lauluilta. 

Rattorin tiskijukkien musiikillinen linja oli joko-tai. Alkuillasta aina kello kymmeneen asti he soittivat jazzia, soulia ja avant garde popmusiikkia. Loppuillan musiikki olikin pelkkää purkkapoppia ja muuta päivän listakamaa tyyliin Sweetin Co-co. 

1976 Lidströmin talo purettiin ja Rattori-lupi siirtyi Asemakadulle Kauppahotellin taloon. Uusissa tiloissa paikan musiikkilinjaksi kiteytyi selkeästi rock. Esiintyjät olivat rockbändejä ja DJ:t soittivat rockia. Diskomusiikin eriydyttyä omaksi genrekseen ja vallattua ravintoloiden äänimaiseman, Rattori oli pelkästään rockia soittavana paikkana harvinaisuus koko maan laajuudessakin. 

Keväällä 1981 Rattori muutti Asemakadun toiseen päähän. Linja säilyi: hyviä rockbändejä, toisinaan ulkomaisiakin esiintyjiä sekä kunnon rockia levyltä. Puheessa alettiin erottaa toisistaan "vanha Rattori", "keski-Rattori" ja "uusi Rattori". Konkurssi kaatoi uuden Rattorin lopullisesti 1980-luvun taitteessa. Nimi ja logo putkahtivat kylläkin vuonna 2000 Uuden seurahuoneen pubin yhteydessä.

M.A.Nummisen ja Pedron rajua, uusrahvaanomaista 
irrottelua  "keski-Rattorissa" 70-luvun lopulla. 

Reidar

Ylioppilaskylä Välkkylän ravintola kehittyi 1970-luvulla erittäin suosituksi oululaisnuorten illanviettopaikaksi. Ohjelmassa oli tanssiyhtyeitä ja diskoja, sekä rockyhtyeitä. Opiskelijajärjestöjen juhlissa oli usein bändejä soittamassa. Kesäisin opiskelijaelämän hiljennyttyä paikka omaksui hieman "kesäleskimäisen" profiilin: oli strippareita ja tanssiorkestereita. 

Seelari

OPTS:n eli Oulun Työväen Pursiseuran paviljonki Hietasaaren edustan Pöllisaaressa. "Seelarista oululaispopparien uusi jytäpaikka", otsikoi Oulu-lehti 28.1.1975. Avajaisiltana talo oli täysi, eli yleisöä oli 130 henkiloä. Seelarin viihtyisyyttä kiiteltiin, mutta sen syrjäistä sijaintia moitittiin yleisönosastolla. Diskoiltojen lisäksi Seelarissa oli paikallisten yhtyeiden keikkoja. Yleisön keski-ikä oli 17-18 eli korkeampi kuin Kajaaninkadun diskossa. 

Tetra

Oulun sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen talo eli ns. teatteritalo Pakkahuoneenkatu 26:ssa. Tetra, eli T-club oli erittäin suosittu disko 1970-luvun alussa. Ilta oli jaettu DJ:n ja bändin osuuksiin. Express-yhtye oli tavallinen rockvieras Tetralla. Oulu-lehdessä kirjoitettiin 1973 Tetran pitkistä jonoista. Ilo oli kuitenkin ohi 1974, kun talo päätettiin purkaa uuden toimistorakennuksen tieltä. 

Cafe Adam ja Lillemor

Rattori-lupin lopettaessa toimintansa 1980-luvun lopussa, klubipulaa tuli paikkaamaan Pakkahuoneenkadun ns. Järjestötalolla avattu tilava Cafe Adam. Siellä esiintyivät kotimaiset kärkinimet. Rakennuksen alakerrassa toimi boheemimpi Cafe Lillemor, jossa esiintyivät paikalliset bändit ja monet originellit vierailijat.