Nukke New Yorkista: Johnny Thunders villitsee yleisönsä totaalisesti Rattori-lupilla keväällä 1984.
Kuva: Harri Nurminen.
 

Vaikka Oulussa elettiin syrjässä, ulkomaisia konserttivierailijoita kävi aika ajoin. Tanssilavakulttuuri oli vahvaa vielä 1960-luvulla. Käytännön opetus rockiin ja poppiin saatiin ruotsalaisilta. Länsinaapurissa oli seurattu popmusiikin virtauksia tiiviimmin kuin meillä. Maineikkaita jazzartisteja oli käynyt konsertoimassa jo 1930-luvulta lähtien. 1960-luvulla yleistyivät popartistien ja yhtyeiden kiertueet. Esimerkiksi The Beatles kävi Ruotsissa kiertueella kahdesti, lokakuussa 1963 ja toisen kerran heinäkuussa 1964, kun yhtyeen onnistunut USA:n maihinnousu oli jo takana. 

Jerry Williams, Mister Dynamite

Eräs ensimmäisiä rockvierailijoita Ruotsista oli Jerry Williams. Williams (Erik Fernström, s. 1942) aloitti uransa populaarimusiikissa kitaristina ja klarinetistina "Ruotsin Elviksen", Little Gerhardin, yhtyeessä vuonna 1957. Tätä seurasivat miehen omat kokoonpanot, joiden menestys jäi vaatimattomaksi. Alkuvuonna 1962 Williams värvättiin suositun rautalankayhtye The Violentsin laulusolistiksi. Kokoonpano kävi ensimmäisellä Suomen keikallaan maaliskuussa Helsingin expossa. Menestys oli välitön ja poiki kiertueita Suomeen. 

Williams oli "Mr. Dynamite" - raju rokkari ja aito esiintyjä, joka vetosi kaikenlaisiin nuoriin. Violents oli hänen tasoisensa erittäin tiukka lavabändi, jonka yhdenmukainen vaate- ja sointityyli oli uutta. Kokoonpano toimi vajaat kolme vuotta, ja kierteli ympäri Skandinaviaa ja Manner-Eurooppaa. Oulussa Williams kävi maaliskuussa 1964. Keikka Oulun Pyrinnöllä oli kauden huipputapauksia.

Jan Rohde - King of Jenka

Toinen villitsijä oli norjalais-amerikkalainen Jan Rohde (1942-2005). "King of jenka" oli erikoistunut muokkaamaan jenkkoja twistiksi. Matalan torpan balladi - Rohden versiona Doin' the jenka - oli suurhitti Suomessa. Oulu-lehti mainosti huhtikuussa 1964 pohjolan twistkuninkaan ja ruotsalaisen "sensaatiomaisen kitaraorkesterin", The Adventurersin, esiintymistä. Rohde oli tienoilla toista kertaa lyhyen ajan sisällä. Helmikuussa Rohde oli esiintynyt Limingassa, jonne tuli yleisöä Oulusta asti. Tunnelmaa kuvailtiin ekstaattiseksi. 

Shakea Englannista

Liverpoolilainen laulu- ja soitinyhtye The Swinging Blue Jeansin tulkinta rock-kappaleesta Hippy hippy shake oli 1964 hitti Britanniassa ja Yhdysvalloissakin. Yhtye esiintyi syksyllä 1965 Oulussa ja samalla kiertueella myös Kemissä. Molemmilla kerroilla lämmittelybändinä oli Oulun alueen kärkiyhtye Bachelors. 

Näihin aikoihin englantilaisyhtye Renegades oli tuttu vieras suomalaisilla tanssipaikoilla. Yhtye esiintyi Kuusisaaressa lämmittelijänään oululainen Jack & The Coyotes. Renegadesin markkinat olivat siinä määrin Suomessa, että se laskettiin lähes kotimaiseksi.

Rockin Vickers eli Lemmy Oulussa 

Toinenkin brittiyhtye tutkaili pohjoisen keikkamarkkinoita. Blackpoolilainen The Rockin' Vickers esiintyi Oulussa loppuvuodesta 1965. Keikkameininki oli rajua, ja fanit seurasivat tarkkaan muusikkojen liikkeitä kaupungissa. 

Bändin nimen saattoi kuulla myös muodossa Rockin Vicars, rokkaavat kirkkoherrat. Siksi  moppitukkaiset muusikot nähtiin kuvissa mustissa alboissa ja liperit kaulassa.

Ilmeisesti bändille jäi hyvä maku Oulusta, sillä bändi palasi tänne. Pyrintö mainosti joulukuussa 1967 suurta rythm and blues -juhlaa suoraan Englannista. Uutena kitaristina Vickersiin oli tullut muuan  Ian Willis, eli herra, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Lemmy Kilminster hänen soittaessaan Hawkwind- ja Motörhead-yhtyeissä. 

Vickersien nimikirjoitukset ihailijan vihkossa. 

Rockin Vickersin lämmittelijänä soitti oululainen Porkkanas Unlimited. Vickersin muusikot saapuivat paikalle vasta lämmittelijän lopetettua osuutensa. Porkkanasin basisti Timo Vaskivuo muistaa vielä, minkä ihailun ja hämmästyksen hänessä herättivät pääesiintyjän vahvistinten määrä ja musiikin volyymi. Brittien soitto oli tarkkaa ja vaikuttavaa ja ennen kaikkea äänekästä. Yleisö ei ollut tottunut tällaiseen, ja kun äänivallilla oli taipumus puuroutua urheiluhallissa, osa yleisöstä pitikin enemmän Porkkanasin soitosta. 

Vuonna 1976 kävi usea merkittävä vieras. 23.1.76 Pohjankartanossa esiintyi Kevin Coyne band. Kitaristina siinä oli muuan Andy Summers, joka hieman myöhemmin liittyi popyhtyeeseen nimeltä The Police. Muu bändi oli Zoot Money (keyb), Steve Thompson (b) ja Peter Woolf (dr). 

Pyrinnöllä soitti huhtikuussa 1976 taitava jazzrockyhtye Made in Sweden, jonka tuon aikaisessa ruotsalais-puolalais-suomalaisessa kokoonpanossa oli basistina Pekka Pohjola. Kitaristi-solisti George Wadenius oli koonnut yhtyeen uudelleen neljän Blood Sweat and Tearsissa vietetyn vuoden jälkeen. Yhtyeen musiikki oli melodista rockjazzia. 
 

Lontoolainen glamrockyhtye Mud tuli keikalle Oulun Kuusisaareen toukokuussa 1976. Yhtye oli niittänyt menestystä Chinn-Chapman -parivaljakon kappaleilla. Mudilla oli 1974-75 kaksi brittilistan singleykköstä, kolme top 5:ssä ja neljä top 10:ssä. Kitaristi Rob Davis sävelsi, mutta ne kappaleet kelpuutettiin vain sinkkujen b-puoliksi. Myöhemmin Davis näytti lauluntekijän taitonsa tekemällä hittejä mm. Sophie Ellis-Bextorille ja Kylie Minoguelle (Can't get you out of my head ja Come into my world, josta tuli Grammy-palkinto 2003).

Mudin Rob Davis nimikirjoitusta kirjoittamassa Hotelli
Vaakunan (nykyinen Radisson Blu) edustalla.

Walesista tuli omaperäinen rockyhtye Man. Bändi teki 1976 pitkän Suomen kiertueen, johon liittyi hyvän yleisömenestyksen vastapainoksi kotimaisille bändeille tuttuja vastoinkäymisiä. Keikka-auto rikkoutui, ja tilalle vuokrattu bussi särkyi sekin jo alussa. Yhtyeen vahva ammattitaito vakuutti. Kappaleiden välissä ei ollut turhia taukoja, ja stemmalaulut soivat varmasti ja puhtaasti. Kitaristi Mickey Jones ihmetteli lehtihaastattelussa suomalaisten musiikkimakua: Miten niin huonosti soittava yhtye kuin Hurriganes voi olla suosittu! 

Eddie Boyd juttelee Pohjankartanon takahuoneessa
kouvolalaisen Session-yhtyeen basistin Hannu
Kaikon kanssa. 

 Wild Angelsin promokuva 
 

1975 valmistunut Oulun jäähalli muodostui suurten rockkonserttien näyttämöksi. Halli oli kaupungissa ainoa sisätila, johon mahtui useiden tuhansien yleisö. Ensiyritys oli Frank Farianin luotsaaman englantilaisen diskosoul-yhtyeen Eruptionin keikka 1978. Bändin "I can't stand the rain" keikkui USA:n ja Britannian singlelistojen kärkipäässä. Keikan sopiminen Ouluun vapuksi oli suomalaisen juhlimaperinteen tuntien melkoinen riski, eikä jäähalliin vaivautunutkaan kuin  300 henkeä.

1980-luvun alussa hallissa esiintyi näyttävä joukko kovia kansainvälisiä rocknimiä. Elokuussa 1982 alettiin jo puhua brittiläisen hard rock -yhtyeen Rainbowin tulosta. Kakkosbändiksi oli ensin tulossa amerikkalainen Cheap Trick, mutta se vaihtui englantilaiseen Girlschooliin. Poikkeuksellisen ison tapahtuman järjestelyt hoiti Kuusrock-toimikunta. Rainbow esiintyi Oulun jäähallissa 2.11.1982. Konsertti oli kaikinpuolinen menestys. Kitaristi-pomo Blackmore ja kumppanit villitsivät jäähallin 5000 kuulijaa. Tuoreet hitit kuten "I surrender" ja "Stone cold" soivat vahvasti, ja encorena yhtye esitti Deep Purple -bravuurin "Smoke on the water". 

Rainbow Oulun jäähallissa: Roger Glover ja 
Ritchie Blackmore. 

Vuoden 1983 vieraita olivat kanadalainen kitaristi Frank Marino & Mahogany Rush -yhtye ja brittiläinen poplaulajatar Kim Wilde. Marinon raskas musiikki ja virtuoosimainen kitara-akrobatia vaikuttivat niin, että hänet pestattiin seuraavan Kuusrockin pääesiintyjäksi. Mies itse hämmästeli Guitar Player -lehden haastattelussa Oulun keikkaa: lentokone laskeutui keskelle suunnilleen ei mitään. Jostakin koloistaan kuitenkin paikalle vääntäytyi suuri joukko ihmisiä, jotka diggasivat musiikkia tosissaan ja osasivat jopa laulujen sanat. 

Videotähti Wilde ei ollut aivan omimmillaan kalseassa jäähallissa, mutta varmat hitit "Kids in America", "Chequrede love" ja "Cambodia" saivat yleisössä aikaan liikettä. 

Amerikkalainen kasvomaskeistaan luopunut heavybändi Kiss esiintyi Oulun jäähallissa 25.11.1983. Kissin Lick it up -kiertueen aiempaa raskaampi ja jyräävämpi soitto oli yleisön mieleen. Kiss oli tuonastisista Oulun kävijöistä kallein, mutta riskinotto tuotti tulosta.

Viimeisenä jäähallikeikkaputkessa esiintyi Gary Moore maaliskuussa 1984. Moorelle tämä oli jo toinen Oulun vierailu. Toukokuussa 1983 mies oli soittanut Pyrinnöllä. Nimivahvan yhtyeen kokoonpanoon kuului tuolloin entinen Deep Purple -rumpali Ian Paice. Moore, basisti Neil Murray ja urkuri Don Airey olivat soittaneet progelegenda Colosseum II:ssa. Konsertissa kitaravirtuoosi sananmukaisesti nostettiin jalustalle: hydraulinen lavakoroke kohotti miehen sooloilemaan yläilmoihin. 

Kova, kyyninen ja viihdyttävä. Kissin 
Gene Simmons Oulun jäähallissa.

Bluesia ja muuta juurimusaa

Vuosikymmenen taitteessa blues oli suosiossa Oulussa. Ensimmäinen merkkitapaus oli kun Sonny Terry & Brownie McGhee esiintyivät Pohjankartanossa 21.3.1980. 

Onnistunut suurtapahtuma oli blueskitaran legendan Albert Kingin konsertti Pyrinnöllä lokakuussa 1980. Kingin karisma hohti yli hieman persoonattoman säestysyhtyeen. "Täysipainoista, tiivistyvää kitarabluesia", totesi sanomalehti Kalevassa Riku Mattila, itsekin bluesin soittaja. 

Muita Oulussa 1980-luvun mittaan vierailleita bluesin ja juurimusiikin taitajia olivat Edgar Winter (1982), Sir Douglas Quintet (1984), Duke Robillard (1985), Roomful of Blues ja Louisiana Red (1986) sekä Ruotsin persoonallinen bluestyyppi Rolf Wikström (1987). 

1983 oli ennätyksellisen kansainvälis-aktiivinen rockvuosi Oulussa. Jäähallitapahtumien lisäksi kaupungissa vierailivat entiset "kuusrockarit" Pirates ja Dr. Feelgood. Feelgoodin alkuajoista enää vain laulaja Lee Brilleaux oli mukana, mutta yhtyeen meininki arvioitiin yhä hyväksi. Lokakuussa 1983 Oulussa esiintyi englantilais-amerikkalainen post-punk-yhtye Lords of the New Church. Konserttia enemmän huomiota sai jälkijupakka, jossa laulaja Stiv Batorsilla tuli kränää ravintolan vahtimestarin kanssa. Batorsin väitettiin uhanneen oviemiestä teräaseella. Poliisitutkinnassa "teräase" paljastui koristeelliseksi tupakansytyttimeksi. 

Keikalla edellä aikaansa

Vuoden 1984 kiistellyin rockvieras oli Stevie Ray Vaughan. Osa piti Teksasin miestä yhä David Bowien studiomuusikkona. Eräässä lehtiarviossa keikka teilattiin: "Vaughanin tekniikkanäytös ja .... Hendrix-kloonaus" oli ... "jälkijäänne 60-luvun kitarajumalista". Kuitenkin toisen arvion mukaan SRV:n soitto oli intensiivisen sielukasta ja konsertti paras, mitä Oulussa oli koettu pitkään aikaan. Vaughanista tuli Kuusrockin pääesiintyjä vuonna 1988. 

Stevie Ray Vaughan Oulun urheilutalolla 29.3 1984.

Myrskyisä keikka

Toinen saman kevään amerikkalainen rockvierailija meni jakeluun täysillä. Entisen New York Dolls -kitaristin Johnny Thundersin soittokykyjä kylläkin epäiltiin etukäteen, sillä miehen huumeongelmat olivat tiedossa. Thunders oli kuitenkin hyvässä vedossa Rattorissa ja keikka oli menestys. Aineet kuitenkin koituivat kitaristin menoksi vuonna 1991.

Thundersin energinen soitto sai yleisön täysin sekaisin, muisteli eräs paikalla ollut: Lavan edusta pakkautui täyteen väkeä. Heidän takanaan olleet nousivat seisomaan pöydille. Pöytiä kaatui, oluttuoppeja särkyi. Lopulta ihmiset tanssivat lasimurskan päällä. 

1980-luvun lopun ilmiöitä oli "glasnostrock". Rock tuli Suomen ja Neuvostoliiton "bilateraalisen kulttuurivaihdon" piiriin. Oulussa kävivät esiintymässä venäläiset yhtyeet Autograf, Dialog, Province ja Bravo. Kaksi viimeksi mainittua tulivat kaukaa idästä Siperiasta asti. Siperialainen rokkibändi tuntui tuolloin eksoottiselta, mitä se on toki edelleenkin.