Lasten suosikki Tilleri Talleri 

1980-luvun alkupuolella Mikkonen tuli säveltäneeksi tunnetuimman työnsä, Tilleri Talleri -lastenlaulukokoelman, josta tehty levytys nousi suureen suosioon. Kokoelmassa on 20 laulua, jotka esittelevät musiikin eri tyylilajeja. Mukana on mm. Latinalaisen Amerikan rytmejä, renessanssin ja wieniläis-klassismin sävyjä sekä kansanmusiikin aineksia eri puolilta maailmaa. Runot ovat mm. Ester Ahokaisen, Kaija Pakkasen ja Kaarina Helakisan. 

Mikkonen sanoo alkaneensa työn, koska ei ollut koskaan omistanut pianoa ja ajatteli työstä maksettavalla palkkiolla sellaisen saavansa. Laulujen suuri suosio onkin hänelle pianon ansainnut. Laulut olivat yhteen aikaan niin suosittuja, että niitä saattoi kuulla mm. Finnairin ulkomaanlennoilla matkustamon hittivalikoimassa. Nuottivihkon ohella Lasten Keskuksen tuottamaa levyä on myyty runsaasti. Levyä on myös soitettu runsaasti radiossa. 

Sarjan lauluja on julkaistu myöhemmin uudestaan mm. koulujen laulukirjoissa. Oulussa sarja nauhoitettiin myöhemmin kantanauhaksi Yleisradiolle oululaislasten laulamana. Mikkonen myös sovitti sarjan lauluja sinfoniaorkesterille, kun Oulun kaupunginorkesteri halusi esittää niitä. Oulun yliopiston kamarikuorolle Cassiopeialle hän on laatinut sarjasta kuorosovituksia
 

Musiikkia koululaisorkestereille

Koululaisorkesterien tarpeisiin Mikkonen laati teoksensa Do Re Mi. Oululainen Pakkalan ala-asteen orkesteri on kantaesittänyt sen Kari Kuivamäen johdolla. Teos on sarja muunnelmia ja fugato aiheesta do-re-mi. 

Oulun konservatorion nuorten jousiorkesterille Mikkonen laati kappaleensa Pentatonix. Jo kappaleen nimi paljastaa, että siinä käytetään pentatonista asteikkoa kiinalaisen musiikin vaikuttein. 

Itämaisia sävyjä

Iranilaisen kansanmusiikin vaikutteet leimaavat Mikkosen teosta Three Oriental Moods viuluduolle. Mikkonen sanoo, että teos on hänen ensimmäinen vakava yrityksensä klassisen kamarimusiikin alalla. Vaikka iranilaisessa kansanmusiikissa on käytössä länsimaisesta poikkeava viritysjärjestelmä, hän löytää yhtäläisyyksiä eräistä iranilaisista moodeista ja länsimaisen molliasteikon eri muodoista, lähinnä melodisesta, doorisesta ja fryygisestä mollista. Muutoinkin, esteettisellä ja henkisellä tasolla, hän kieltäytyy näkemästä jyrkkää rajaa länsimaisen ja arabimaisen välillä. 

Viulistiveljekset Erkki ja Juhani Palola esittivät Three Oriental Moods -dueton Yleisradiossa 1980-luvulla ja oululaislähtöiset Maalismaan viulistisisarukset Reetta ja Eriikka soittavat sen Oulun konservatorion julkaisusarjaan kuuluvalla Yrjö Mikkosen sävellystuotantoa esittelevällä Inner Landscapes -taltioinnilla. Itämaisia vaikutteita kuulee myös harppukappaleessa Languida, jonka Mikkonen laati harpputaiteilija Ariadna Tugaille. 
 
Laulumusiikin mystiikkaa

Yrjö Mikkosen tuotannossa laulut ovat keskeisessä asemassa. Ne heijastavat ehkä parhaiten hänen estetiikkaansa paitsi tunnelmoinnillaan ja impressionistisilla vivahteillaan myös tekstivalinnoillaan. Tunnetuin Mikkosen laulusarjoista on Songs Spiritual in Poems of Roger White, jonka Inner Landscapes -CD:lle lauloi oululaislähtöinen lyyrinen sopraano Anna-Maria Jurvelin. Jurvelin on sittemmin myös esittänyt lauluja konserteissaan. 

Nuottinäyte: Tryst laulusarjasta Songs Spiritual

Englanninkielen filologiaa opiskellessaan ja satoja runoteoksia luettuaan Mikkonen sanoo jossain vaiheessa kadottaneensa uskonsa runouteen. Siinä usein esiintyvä sievistelevyys, "linnun puhe", alkoi ärsyttää. Siksi tutustuminen kanadalaisen runoilijan Roger Whiten (1929-1993) hienostuneeseen, snobismin ansat välttelevään "fantastiseen" kielenkäyttöön oli niin virkistävä kokemus, että Mikkosen täytyi sävelittää hänen tekstejään. 

Mikkonen ja uusromantiikka

Mikkonen kertoo ihailevansa Richard Straussin harmonioita. Tästä todistavat Mikkosen laulut. Ne ovat kuitenkin paljon enemmän kuin pastisseja. Niiden melodinen virta on pakotonta ja fraseeraus viittaa impressionismiin. Soitin- ja äänialavalinnoista paistaa aimo annos kolorismia. Vanhojen tyylien aineksista syntyy uusi, omintakeinen kokonaisuus. Tästä Mikkonen itsekin puhuu. Hän ei kaipaa modernismia eikä innovaatioita tyylien suhteen, hän mieluummin "näkee vanhat asiat uudella tavalla". Vanhaa ei hänen mukaansa tule toistaa orjallisesti, vaan löytää sen avulla uusia, yllättäviä kombinaatioita.  

Mikkosen tyylilliset valinnat osuvat yksiin 1990-luvun loppupuolella Yhdysvalloista alkaneen uusromantiikan tyylisuunnan kanssa. Mikkonen kuitenkin kulki polkuaan jo 1980-luvulla, jolloin modernismi hallitsi musiikkipiirejä. Hän on yhä hieman puolustuskannalla, vaikka onkin jo havainnut individualismin rikastaneen häntä: hän on oppinut ajattelemaan vapaana vallitsevan kulttuurin trendeistä. 

Puhtaimmillaan Mikkosen uusromantiikka soi oboelle ja uruille sävelletyssä kappaleessa Adagio - Meditation. Oulun kaupunginorkesterin oboisti Ilkka Hirvonen ja urkuri Risto Ainali soittavat kappaleen Inner Landscapes -albumilla. Myös trumpetisti Jouko Harjanteen tiedetään esittäneen kappaletta urkutaiteilija Kalevi Kiviniemen kanssa pitämissään konserteissa. 

Ikkunaverhojen liike

Haluaan löytää vanhasta uutta Mikkonen kuvaa anekdootilla, jonka japanilainen säveltäjä Toru Takemitsu on itsestään kertonut. Anekdootissa Takemitsu kertoo ensimmäisestä Amerikan-matkastaan: "Ensimmäistä kertaa elämässäni näin ikkunaverhojen liikkuvan." Tällaiset oivallukset elämän itsestäänselvyyksistä ovat Mikkosellekin olennaisia. Mystiset, vertauskuvalliset, konkretian ja fantasian rajapyykkejä paaluttavat ideat kiehtovat häntä ja ruokkivat hänen luomistyötään parhaiten. 

Parin viime vuoden aikana Mikkonen on joutunut siirtämään säveltämisen syrjään väitöskirjansa tieltä, mutta aikoo vakaasti tulevaisuudessa palata tyhjän nuottipaperin ääreen.