Opintojensa päättötyöksi Raappana sävelsi musiikillisen sadun Andersenin tarinasta Ruma ankanpoikanen. Teos on laadittu kertojalle ja kvintetolle. Teos oli samalla Yleisradion tilausteos. 

Pääteos Kurze Wellen 

Toistaiseksi tuotannon pääteos on Kurze Wellen, jonka Oulun kaupunginorkesteri kantaesitti Oulun konservatorion nuorten solistien konsertissa vuonna 1999. Siinä Raappana tutkii tekstuurin paksuuden ja liikkeen vaikutusta toisiinsa. 

Teoksesta Kurze Wellen ei voi tunnistaa lainkaan varsinaisia motiiveja tai teemoja. Sen koossapitävä voima on harmonia. Teos alkaa alaspäisillä linjoilla, jotka lopulta johtavat antikliimaksiseen vajoamisen kokemukseen. Teos kehrää sitten itsestään tarpeeksi vastavoimaa kääntääkseen linjan jälleen takaisin ylös. Teoksen sisältö on siis vain olla olemassa, miehittää eräs tila, jossa se luo omat fysiikan lakinsa ja oman tapahtumahorisonttinsa. 

Oulun kaupunginorkesteri kantaesitti teoksen Kurze Wellen konservatorion nuorten solistien konsertissa vuonna 1999. Kaupunginorkesterin myöhemmät kantaesitykset ovat sittemmin totuttaneet oululaista yleisöä paikallisten säveltäjien tuotantoon, mutta tuolloin ne olivat vielä aika harvinaisia. Ehkä siksi esitys toi Raappanalle paljon tunnettuutta kaupungin musiikkipiireissä. Kyseessä oli joka tapauksessa oululaisittain vaikuttava modernin teoksen kantaesitys: yleisö keskusteli kiihkeästi. 

Muita teoksia

Raappana sävelsi 1992-94 teoksen Short Waves. Yhteneväisestä nimestä huolimatta Short Waves ei ole Kurze Wellen -teoksen alkumuoto. Teosten rytmiikka on paikoitellen kompleksisuudeltaan samanlaista, mutta materiaali on täysin toinen. Luonteeltaan sinfoniaorkesterille kirjoitettu Short Waves on hillitympi ja yksinkertaisempi kuin sinfonietta-kokoonpanolle sävelletty Kurze Wellen. 

Jousiorkesterille Raappana on säveltänyt mm. teoksen Brutale, joka nimensä mukaan tutkii jousiston raskaimpia sointeja. Sibelius-Akatemian kapellimestariluokan orkesteri on kantaesittänyt tämän teoksen. 

Drei Mikroskopstücke huilulle ja pianolle on aforistinen kolmiosainen teos, jossa Raappana käyttää löyhälti 12-säveljärjestelmää rakentaen sillä eräänlaisia kolmisointuja. Tekniikka vertautuu Alban Bergin viulukonserttoon, jossa rivi muodostaa yläsävelsarjan sävelikön.

Vuoden 2005 uuden musiikin lokakuu -konserteissa kantaesitettiin kaksi Raappanan sävellystä: Beata sopraanolle ja sinfoniettalle, sekä Lastu klarinetille, kahdelle lyömäsoittajalle ja kontrabassolle. 

Beata on selkeäsanaista kritiikkiä globaalisaation ja tehomaatalouden nurjia puolia kohtaan: "Eat meat and vomit it" ... "Africa in a desperate suffering". Lastu-kvartetto on korjattu versio alunperin 1985 sävelletystä teoksesta. Teos alkaa hiljaisin nyanssein edeten äänekkääseen riitasointiseen huippukohtaan. Mikrointervallit, glissandot ja multifonit luovat teoksen ominaislaatua. 

Raappanan tyyli on toistaiseksi pysytellyt samoissa uomissa läpi tuotannon. Raappana sanoo karismaattisen opettajansa vaikuttaneen tyyliin monin tavoin. Silti hänen tyylivalintansa pohjautuu laajempaan harkintaan, mm. György Ligetin musiikista saatuihin impulsseihin. 

Raappana ei käytä musiikissaan Vesa Valkaman pätkärytmitekniikkaa, mutta koettaa usein rikkoa pulssin tasaisuutta muilla keinoin ja päätyy usein lähes yhtä komplisoituihin ratkaisuihin. Raappana toteaa hyödylliseksi Valkaman tavan opettaa oppilailleen paitsi harmonian ylärakenteiden myös koko harmonisen paletin perusteellista tuntemusta. Raappana on edennyt lopulliseen vaiheeseen, jossa harmonia pohjautuu 12-sävelikköön, mutta vapaana rivitekniikan kahleista. Raappanan tyylille tärkeä kontrapunktin hallinta pohjautuu sekin Valkaman antamaan laaja-alaisuutta korostavaan koulutukseen. 

Raappana on myös omaksunut käytännön ihanteita opettajaltaan. Hän ei odota tilauksia eikä etsi kovin aktiivisesti esityskoneistoja teoksilleen, vaan säveltää materiaalin, ideoiden ja mieltymystensä pakottamana. Hän myös karttaa sävellysohjelmien käyttöä ja laatii orkesterille säveltäessään suoraan partituuria. 

Säveltäjien ja esittäjien suhteista Oulussa

Uusi, nuori muusikkosukupolvi on Raappanan mukaan asenteiltaan valmis kokemaan nykymusiikin kohonneen vaikeustason terveenä virtuoosisena haasteena. Tämän suuntauksen vaaliminen on Raappanan mukaan yhä tärkeämpää myös Oulussa, missä säveltämisenkin taso on nopeassa nousussa.