Jouko Tötterström - nelikätinen säveltäjä

Jouko Tötterströmin kantaesityksiä on viime aikoina kuultu näyttävissä tilaisuuksissa, kuten syksyllä 2001 Piteån musiikkipäivillä, syksyllä 2002 Olga Maslakin 50-vuotistaiteilijajuhlan gaalakonsertissa ja syksyllä 2003 rehtori Elias Palolan muistokonsertissa. Esiintyjänä on ollut Tötterström itse vaimonsa Riitan kanssa pianoduona Duo Amoureux. 

Tötterströmin tyyli, jossa moderni ilmaisu yhtyy perinteiseen muotokieleen, on koettu selkeäksi ja helposti lähestyttäväksi. Kantaesitykset ovatkin poikineet uusia sävellystilauksia. 

Myöhäsyntyinen pianistilahjakkuus

Kolmetoistavuotiaana oli Jouko Tötterströmin (s.1956) yhdestoista hetki. Hän aloitti tuolloin musiikkiopintonsa Salon musiikkiopistossa pääaineenaan pianonsoitto. Hän edistyi opinnoissaan nopeasti, ja vain neljä vuotta myöhemmin hänet hyväksyttiin opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan, missä hänen opettajiaan olivat maamme ehdottomasti maineikkaimmat pianopedagogit, professorit Liisa Pohjola, Matti Raekallio sekä pianotaiteilija Eero Heinonen. Tötterström on lisäksi opiskellut mm. professoreiden Stanislav Knor ja Timo Mikkilä mestarikursseilla. Vuonna 1983 suorittamastaan solistidiplomista Tötterström sai erinomaiset arvosanat. Samana vuonna hän soitti Helsingissä ensikonserttinsa. Tötterström opiskeli Sibelius-Akatemiassa myös urkujensoittoa professori Enzio Forsblomin ohjauksessa.

Säveltäjäksi jo lukioiässä

Salon yhteislyseossa (nyk. Hermannin lukio) 1970-luvun alkupuolella toiminut karismaattinen musiikkipersoona Erland Sundqvist oli sekä musiikinopettaja, orkesterimuusikko, sovittaja että säveltäjä. Hän piti sävellyksen erikoiskurssia, johon Jouko Tötterströmin lisäksi kuului muitakin musiikkialalle ryhtyneitä, mm. säveltäjä Carl Armfelt. ”Teoriaa ja tekniikkaa Sundqvist ei juurikaan opettanut”, sanoo Tötterström, ”mutta sitä enemmän sitä, että säveltämisessä pitää aina olla jokin juju, jotain ilmaisua.” Tuolta ajalta on säilynyt joukko teoksia, joiden ideoita ja aiheita Tötterström on käyttänyt ja jalostanut edelleen uusissa sävellyksissään.


Opinnot Sibelius-Akatemiassa

Sibelius-Akatemian vuosinaan Tötterström osallistui Paavo Heinisen opetukseen, mutta sanoo, että tuolloin säveltämiseen ”ei ollut aikaa” ja että hän ei ollut ”tuloksiin tyytyväinen”. Voi olla, että hän arvostelee itseään turhan ankarasti, sillä samalla luokalla opiskelivat mm. Eero Hämeenniemi, Jouni Kaipainen ja Kaija Saariaho. Tämä tapahtui 1970-luvun lopulla, jolloin suomalainen modernismi vihdoin murtautui ryminällä päivänvaloon Sibeliuksen pitkästä varjosta. Tötterström oli opiskeluaikanaan kiinnostunut uudesta musiikista ja säveltäjistä. Hän seurasi läheltä legendaarisen Korvat auki -yhdistyksen perustamista ja osallistui aktiivisesti Sibelius-Akatemian uuden musiikin seminaariin. 

Pianoduo vei miehen sydämen

Opiskeluvuosinaan Sibelius-Akatemiassa Jouko Tötterströmin tutustui tulevaan aviopuolisoonsa Riittaan (o.s. Lampinen). Pariskunta avioitui vuonna 1980. Duo Amoureux’n laaja ohjelmisto sisältää musiikkia kaikilta tyylikausilta, myös nykymusiikkia. Duo Amoureux on kantaesittänyt Carl Armfeltin nelikätisen sävellyksen Diapason, Pertti Jalavan teoksen Three Requests kahdelle pianolle ja lyömäsoittimille, Ivano Battistonin Rituaalitanssin kahdelle pianolle, kahdelle harmonikalle ja tanssille sekä Oliver Kohlenbergin Grosse Sonate für zwei Klaviere kahdelle pianolle, jonka he myös levyttivät Oulun konservatorion julkaisusarjaan. Jouko Tötterströmin Sibelius-Akatemiaan vuonna 2003 valmistama lisensiaattityö ”Nelikätinen Shamaani” ja parhaillaan tekeillä oleva väitöskirja käsittelevät pianoduoa, sille sävellettyjä teoksia sekä duosoiton käytännön ongelmia.

Kaksi vuosikymmentä pianopedagogina

Vuonna 1980 Tötterström aloitti pianonsoiton lehtorina Länsi-Pohjan musiikkiopistossa Kemissä toimittuaan sitä ennen opettajana mm. Salossa ja Helsingissä. Pianonsoiton yliopettajaksi Oulun konservatorioon hän saapui vuonna 1985. 

Vuonna 1999 Tötterström siirtyi yliopettajaksi vastaperustettuun Oulun seudun ammattikorkeakoulun kulttuurialan yksikköön, missä hän toimii myös kansainvälisten yhteyksien koordinoijana. Hänen piano-oppilaistaan Mika Rännäli ja Olli Roman ovat kunnostautuneet säveltäjinä. Tötterströmin ohjauksessa useat opiskelijat ovat valmistuneet pianopedagogeiksi ja esiintyviksi taiteilijoiksi. Tötterström on toiminut myös Sibelius-Akatemian sivutoimisena tuntiopettajana ja opettanut mestarikursseilla mm. Oulussa, Sotkamossa ja Tervolassa. 

Säveltäjä heräsi uudelleen

Säveltäminen palasi Tötterströmin elämään 2000-luvun alussa. Kimmoketta antoivat käytännön syyt, muutamat tilausteokset ja lisensiaattityön tarpeet. Vuonna 2003 valmistuneeseen lisensiaattityöhön kuuluva Duo Amoureux’n levytys sisältää pari Tötterströmin sävellystä. Väitöskirjaa varten hän otti haasteekseen säveltää kokonaisen pedagogisen teoskokoelman pianoduolle. Tässä työssä häntä ohjasi Kari Kuosmanen. Musiikin tohtorin tutkinnon Tötterström suoritti vuonna 2008. Kirjallisen työn otsikko oli "Pianoduon haasteet : käytännölliset ja pedagogiset kysymykset sekä sävellyskokoelma".

Tulevaisuuden suunnitelmia

Jouko Tötterström sanoo, ettei sävellä musiikkia pöytälaatikkoon, vaan esityksiä varten. Tämän vuoksi hän säveltää periodeittain, vaikka haaveileekin joskus käyttävänsä uusien teosten synnyttämiseen enemmän aikaa. Hänen teoksiaan on esitetty Oulussa Uuden musiikin lokakuu -tapahtumassa sekä Kuhmon kamarimusiikkifestivaalilla ja Hetan musiikkipäivillä. 

Perinteistyyliset muotorakenteet - moderni tyyli

Ainakin toistaiseksi Tötterströmin sävellyksistä on tunnistettavissa sama ominaistyyli. Se yhdistää perinteisen tyylisiä muotorakenteita ja modernia ilmaisua ja tarjoaa yleisölle selkeitä, ”ei liian vaikeasti ymmärrettäviä” kuuntelukokemuksia.

Uusimpia sävellyksiä

2010
Puhallinkvintetto nro 2 In Memoriam. Kantaesitys 6.11.2010 Uuden musiikin lokakuu.

2009
Lauluja Kemistä. Kantaesitys 10.11.2009 Markku Liukkonen, bassobaritoni ja Outi Nissi, piano.
Muistoja Toscanasta. Kantaesitys 10.11.2009 Jaana Sariola, huilu.
Siniset vuoret. Kantaesitys 10.11.2009 Duo Amoureux (Riitta ja Jouko Tötterström, piano).
Murteellisia rakkauslauluja. Kantaesitys 10.11.2009 Airi Tokola, sopraano, Seppo Ruohonen, tenori, Mikko Heininen, piano.
Toccatina Primavera. Kantaesitys 10.11.2009 Ismo Hintsala, urut.
Urkumessu. Kantaesitys 10.11.2009 Ismo Hintsala, urut.

2008
Sinfonia nro 2 jousille ja lyömäsoittimille. Kantaesitys 5.10.2008 Oulu Festivo johtajanaan Ari Angervo.
Äiti. Eleginen runoelma bassolle ja pianolle. Kantaesitys Markku Liukkonen, Outi Nissi, Uuden       musiikin lokakuu 1.10.2008
Three Poems from Afterworld. Kantaesitys 10.11.2009 Markku Korhonen, klarinetti, Riina Seebeck, sello ja Outi Nissi, piano.

2007
Kolme elokuvallista impressiota pianolle : Ensimmäinen yö Provencessa, Komissario ja Keltainen
    (Epilogi)
Surusoitto sellolle ja pianolle
Trio huilulle, viululle ja pianolle. Kantaesitys: Kokkola 10.11.2007, Jaana Sariola huilu, Osmo
   Leponiemi viulu ja Riitta Tötterström piano.
Sinfonia nro 1 - Cinematic Characters II. Kantaesitys: Oulu 19.10.2007, Oulu Sinfonia,
   joht. Dmitri Slobodeniouk. 

2006
Akkunan takana - kolme laulua L. Onervan runoihin. 
  Kantaesitys Jouko Tötterströmin sävellyskonsertissa Oulussa 24.11.2006. Airi Tokola, sopraano;  Olga Maslak, piano. 
Jousikvartetto nro 2 ”Fiamma e Danza”. 
  Kantaesitys Uuden Musiikin Lokakuu -nykymusiikkijuhlilla 18.10.2006. Teemu Tuovinen ja Mia Räty,
  viulu; Riikka Merioja, alttoviulu; Harri Österman, sello. 
Kaksi kappaletta nuorille pianisteille (Kangastus ja Valssi) nelikätisesti pianolle. 
Pakkasyö nelikätisesti pianolle. Kantaesitys 2.11.2006 Oulun valistustalo Oy:n apurahanjako-
  tilaisuudessa Kalevan lehtitalossa, Duo Amoureux.

2005
Fanfara, Meditazione e Toccata kahdelle pianolle. 
  Kantaesitys Esko Jurvelin 70 vuotta -juhlakonsertissa 23.1.2005. Duo Amoureux (Riitta ja Jouko Tötterström). 
Jousikvintetto nro 1, ”Visioni di notte”.
  Kantaesitys Helsingin konservatorion / Stadian konserttisalissa 13.2.2006. Jousikvartetto  Suave ja Tuomo Matero, kontrabasso. 
Neljä kappaletta nuorille pianisteille (Hymyä ja kyyneleitä, Kaaria, Iisi salapoliisi ja Jännitystä!)
    nelikätisesti pianolle. 

2004
Cinematic Characters jousiorkesterille ja lyömäsoittimille. 
   Kantaesitys Oulun Tulindbergin salissa 13.2.2004. Oulun ammattikorkeakoulun kamariorkesteri,
   joht. Ari Angervo. 
Isänmaa [Niilo Rauhala] mieskuorolle. 
  Kantaesitys Pohjoisen maanpuolustusalueen kirkkojuhlassa 5.11.2004.Kertausharjoitusprojekti-
  kuoro, joht. Markku Liukkonen. 
Jousikvartetto nro 1. 
   Kantaesitys Kaakkurin Pyhän Andreaan kirkossa 7.11.2004. Jousikvartetti Suave. 
Kiireinen pantteri nelikätisesti pianolle. 
Kolme laulua L. Onervan runoihin sopraanolle ja harmonikalle/pianolle. 
   Kantaesitys Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlissa Ouluhallissa 31.8.2005. Virve Karen, sopraano ja
   Timo Kinnunen, harmonikka. 
Kolme sävellystä nuorille pianisteille nelikätisesti pianolle (Meditaatio, Minun kultani kaunis on
   [sovitus] ja Tunnelma). 
Laulun onni. Neljä laulua L. Onervan teksteihin sopraanolle ja pianolle. 
  Kantaesitys Oulun musiikkijuhlilla gaalakonsertissa 19.3.2005.  Anna-Maria Jurvelin, sopraano ja Vanessa Cunha, piano. 
On suuri sun rantasi autius. [Sovitus] sopraanolle ja harmonikalle. Kantaesitys: Helena Juntunen ja
   Timo Kinnunen. 
Suviyön taikoja harmonikalle ja jousiorkesterille. 
  Kantaesitys 11.4.2004. Timo Kinnunen, harmonikka; Oulun yliopiston kamariorkesteri, joht. Jari
  Välimäki. 
Winter moods alttoviululle ja pianolle (sovitus vuoden 2001 versiosta alttoviululle ja harmonikalle). 

2003
Dumbo – lentävä sirkusnorsu. Nelikätinen pianosarja nuorisolle. 
  Kantaesitys: Tromssa 26.9.2003. Duo Amoureux. 
Kaksi syystanssia harmonikalle ja vahvistetulle klavikordille. 
  Kantaesitys Oulussa Tulindbergin viikolla 8.10.2003, esittäjinä Timo Kinnunen ja Dóra Pétery

2002
Gammel mann ved speilet sekakuorolle. Teksti Stein Mehren.
   Kantaesitys: Oulu 20.10.2007, Helsingin kamarikuoro joht. Pasi Hyökki.
Yötaivas kahdelle pianolle kahdeksankätisesti

2001
Grains in the dark kahdelle pianolle
Valse intermezzo nelikätisesti pianolle
Winter moods alttoviululle ja harmonikalle

Jouko Tötterström


Yötaivas (2002) - gaalaillan tähtiloistoa
Yötaivas syntyi Sibelius-Akatemiassa opettajana toimivan pianisti Carlos Juriksen ehdotuksesta Olga Maslakin 50-vuotistaiteilijajuhlan gaalakonserttia varten. Tämä konsertti kuultiin Oulun konservatorion Tulindberg-viikolla vuonna 2002. Carlos Juris vaimonsa Hamsa Al-Wadi-Juriksen kanssa soitti kantaesityksessä Duo Amoureux’n kanssa. 

Rakenteeltaan symmetrinen sävellys etsii motiivisesti pelkistetyn tekstuurinsa kautta kahdesta pianosta uusia sointivärejä. Yötaivas alkaa mietteliäästi ja fragmenttisesti. Se tiivistyy keskiosan välähdyksenomaisessa huipennuksessa bassoäänien raskaisiin sävelkimppuihin, joita vastaan ylärekisterin kimaltavat kuviot punoutuvat toisiinsa. Huipennuksen jälkeen musiikki siirtyy pala palalta takaisin alun tunnelmiin, joiden sointimaailma värittyy nyt eri valossa. 

Valse intermezzo (2001)
Intiimissä Valse intermezzossa soi 25 vuotta aiemmin sävelletyn pianosonaatin hitaan osan neljä tahtia pitkä ydinmotiivi. Sävellys alkaa atmosfääriltään mystisenä, kasvaa kohti väliosan lyhyttä kulminaatiota ja häipyy lyyristen kuvioiden myötä pois. 

Grains in the dark (2001)
Grains in the dark syntyi pikaisella aikataululla Piteåssa lokakuussa 2001 pidetyille festivaaleille, joiden yhteydessä Duo Amoureux kantaesitti sen. Pyrin hakeman uusia sointivärejä kahden pianon maailmasta. Sävellys perustuu tiiviisti yksinkertaisiin motiiveihin, joista nousee esiin erilaisia taitteita ennalta määrätyn improvisaation kaltaisesti. Teos hahmottuu kahteen yön jännittäviä tunnelmia heijastavaan jaksoon. Tästä on syntynyt teoksen lisänimi Nocturno e toccata ostinato. 

Kaksi syystanssia (2003)
Sävelsin Kaksi syystanssia harmonikalle ja klavikordille Timo Kinnusen pyynnöstä elo-syyskuussa 2003. Kyseinen duokokoonpano on jo itsessään haastava soittimien hyvin erilaisen luonteen ja suuren äänenvoimakkuuseron vuoksi. Oikean soitintasapainon saamiseksi esityksessä käytetään partituurin ohjeen mukaisesti klavikordia sähköisesti vahvistettuna, jolloin siitä tulee oikeastaan uusi soitin uusine mahdollisuuksineen. Syystanssien nimet Menu et Musette sekä Sekuntipeliä (Second play) ovat sanaleikkejä, ja toivon, että kukin löytää niistä omia kuulo- ja mielikuviansa rikastuttavia merkityksiä. Ensimmäinen kappale on barokkitanssin moderni, tyylitelty ja hyväntuulinen versio. Toinen tanssi kuvastaa puolestaan levottomuudessaan nykyajan hektistä menoa, vaikka nimi viittaa myös intervallirakenteeseen.

Jousikvintetto nro 1 (2005)

Yksinäisyyden ja kaipuun tunteet ovat päällimmäisinä ensimmäisessä jousikvintetossani, Visioni di notte. Teos on perusluonteeltaan intiimi vailla ulkoista loistoa tai soittimellista virtuositeettia. Kaikkia osia yhdistää sama tai samankaltainen temaattinen intervallirakenne, mikä pitää kokonaiskonstruktion lujasti koossa. Lisäksi 1., 3. ja 5. osa muistuttavat toisiaan kuin saman puun lehdet. Näissä kolmessa lyhyessä kappaleessa on täsmälleen sama tempo ja melodian perusilme on jokaisessa haikean nostalginen.

Olen antanut jokaiselle kvinteton osalle nimen. Ensimmäinen osa, Momento solitaria on kontrabassosoolo, joka rujosointisena ja askeettisena antaa lähtötunnelman kvintetolle. Suoraan tästä alkaa toinen osa, jolle olen antanut otsikon Notturna Bercelona: tässä musiikissa voi aistia etelän kuuman yön – kulkija on kenties yksin vain omien ajatustensa kanssa, jotka jokin hajottaa musiikin rytmisesti tihenevänä tekstuurina. Osan loppu päättyy rauhalliseen tunnelmaan hitaan tanssiaiheen parissa.

Kolmas osa on Meditaatio, jossa ykkös- ja kakkosviulujen soittamaa melodiaa täydentää pehmeä sointumatto. Osan lopussa välähtää tuokioksi habanera-tanssin rytmi. Neljäs osa jatkuu suoraan kolmannesta. Se on nimeltään Danza notturna, ja sen rytmiikka on valssin ja scherzon välimaastossa. Osan tematiikka on kiinteä, ja eräänlaisen esittelyjakson kaikki kolme melodiaa ovat yhden aiheen variantteja. Väliosassa nousu huipentuu harvennettuun rytmiin, josta palataan osan alun teemojen toistoon. Näiden keskinäinen järjestys on kuitenkin tällä kertaa hiukan toinen.

Viides osa, Momento nostalgico, on lyhyt koti-ikäväinen kaanon, josta jatketaan suoraan kuudenteen osaan, Notturna Helsinki. Ehkä joku maailman syrjimä henkilö liikkuu hiljaa pääkaupungin yössä, jossa hän kohtaa epätoivon ja ahdistuksen tunteita. Teos päättyy rauhoittavaan ja pelkistettyyn kaanoniin.

Vaikka kuvailen musiikkia kvintetossani osittain ulkomusiikillisin sanoin, ei teos ole missään nimessä ohjelmamusiikkia. Pyrin tällä esittelyllä pelkästään yhdestä perspektiivistä käsin kuvailemaan teoksen tunnelmia, jotta kuulija voisi näiden kautta kehittää musiikkiin oman tarinansa. Lisäksi teoksen lähtökohtana ovat olleet pysähtyneet yksinäiset hetket, joista olen löytänyt paljon erilaisia tunnelmia ja ajatuksia säveltämiseeni.

Jousikvartetto nro 2 (2006)

Sävelsin jousikvarteton nro 2 toista Uuden musiikin lokakuu -tapahtumaa varten elokuun 2006 aikana. Sävellys toteutti ainakin kaksi unelmaani: ensimmäinen oli se, että olen aina halunnut säveltää tangon, toinen se, että jousikvartetti on sävelkielelleni ominainen kokoonpano, ja haluan säveltää sille mahdollisimman usein uuden teoksen.

Jousikvartetto alkaa kirpeillä dissonansseilla ja etenee näistä preludi-tyyppiseen ylempien jousten kuviointiin, jota vastaan matalammat jouset soittavat hieman fragmentaalisia teemoja. Koko ensimmäinen osa rakentuu ikään kuin katseista haarautuvan polun eri suuntiin. Näistä päädytään huipennuksen jälkeen haikeaan lauluun, ja lopuksi palataan takaisin aloituspisteeseen musiikillisella kartalla.

Toinen osa on tango, jonka ensimmäinen taite hengittää haikeassa, keveillä dissonansseilla väritetyssä ”murretussa” mollissa. Väliosa laulaa putipuhtaassa duurisävellajissa: jakso on ensimmäisen osan dissonanssien ja tangon alun kanssa voimakkaasti kontrastoiva, pitkälinjainen ja häpeilemättömän melodinen. Väliosan jälkeen alkutaite palaa hetkellisesti osan alkuakin kirpeämmässä muodossa. Codassa on muunnettu ensimmäisen teeman vastaääni väliosan laulua muistuttavaksi.

Kolmannen osan otsikko viittaa ensimmäisen osan nimen tavoin barokkiaikana käytettyyn sävellystapaan. Passacagliassa sello – osittain alttoviulun kaksintamana – soittaa vääjäämättä samaa aihetta likipitäen koko osan ajan. Aihe hellittää vain hetkeksi ennen osan loppua. Tätä vääjäämättömyyttä vastaan ykkös- ja kakkosviulut kutovat omia itsepintaisia ostinato-kuvioitaan, joilla rakennetaan nousua kultaisen leikkauksen kohdalle. Passacaglia perustuu 10-säveliselle aiheelle – tai jos halutaan sanoa: riville – josta löytyviä aihelmia on käytetty tiiviisti koko osan ajan.

Neljäs osa, teoksen finaali, palauttaa musiikin tanssikarakteriin tarantellamaisen rytmiikan ja säerakenteen puitteissa, joita häiritsevät pienet rytmiset, dynaamiset ja tonaaliset poikkeamat. Osan puolivälin jälkeen palataan ohimennen tangon toiseen teemaan, joka esiintyy tässä yhteydessä sähäkässä ja hiukan ilkikurisessa muodossa.