Kanteleensoittaja Arja Kastinen on säveltänyt albumilleen kymmenen kappaletta sekä muokannut yhden karjalaisesta itkuvirrestä. Kastinen ei vain näppäile kanteleiden kieliä vaan soittaa niitä myös jousilla ja muilla apuvälineillä, jolloin kielet resonoivat kiehtovasti.

Kitaristi John Scofield ja jamibändi Medeski, Martin & Wood (MMW) lyövät hynttyyt yhteen tasaisin väliajoin. Tuloksena on syntynyt 2 studiolevyä ja nyt myös livelevy.

Omar Suleiman (s. 1966) on syyrialaisen folkpopin merkittävin artisti. Suleimanin yhtye esiintyy juhlissa ja yökerhoissa. Hänen arvioidaan julkaisseen jopa 500 studio- ja liveäänitettä, joita on myyty huimat määrät maan kasettikioskeista. 

Ulkomaailmalle Suleiman oli tuntematon ennen maailmanmusiikkiin erikoistuneen levy-yhtiö Sublime Frequencesin julkaisua. Highway to Hassake -cd:n musiikki on masteroitu sellaisenaan alkuperäisiltä c-kaseteilta, joten musiikin sointi on eksoottisella tavalla särmikäs.  -JS

Orkesterinjohtaja-sovittaja Les Baxter löydettiin uudestaan 1990-luvulla, kun hänet yhdistettiin trendikkääseen lounge-tyyliin. Popparitkin innostuivat ainakin camp-hengessä tästä yleensä inhoamastaan easy listeningistä.

Tälle kaksois-cd:llä on koottu neljä albumia vuosilta 1958-59: South Pacific, African Jazz, Jungle Jazz ja Wild Guitars. Tunnelmat vaihtelevat unettavan seesteisestä vauhdikkaan burleskiin. Uudelleenmasteroinnin ansiosta soundit ovat kirkkaat ja täyteläiset.  

Wild Guitars -albumin versio Hatsaturjanin Miekkatanssista on epäilemättä ollut mallina, kun Love Sculpture -yhtye teki siitä 1968 oman rockversionsa.   -JS

Volcanic on Islantilaisen Mezzoforten kahdestoista albumi. Musiikki äänitettiin mökkioloissa Islannissa. Tulivuorenpurkaus lähiseudulla keskeytti äänitykset joksikin aikaa, mutta antoi samalla nimen albumille. 

Levyn soundit ovat tyylikkäät: sähköiset kosketinsoittimet, blueshenkinen kitara ja puhaltimet soivat pehmeään länsirannikon tyyliin. Smooth jazzista ei silti voi puhua, sillä balladeja levyllä on vain yksi.  Ns. jazzjazzin diggareille Mezzoforte on ehkä liian viihteellistä, mutta jos pitää esimerkiksi Lee Ritenourista tai Yellowjacketsista, Volcanic on hyvä valinta. -JS

Sveitsiläinen Kolsimcha-yhtye uudistaa varovaisesti mutta määrätietoisesti klezmertyyliä. Kvintetin soitinvalikoimassa on piano harmonikan sijasta. Rumpalikaan ei kuulu perinteisen klezmeryhtyeen kokoonpanoon. 

Vuonna 2009 perustettu oululainen Forest Lake Band soittaa albumillaan perinnetietoista bluesia, joka on kuin juuri aikakoneesta putkahtanutta.  1950-lukuun viittaa myös kansikuvan tweedverhoiltu vahvistin.

Suomalaisen kitaristilegendan Jukka Tolosen elämä kävi aallonpohjassa v. 2006. Tolonen tuomittiin vankeuteen perheväkivaltarikoksesta. Taustalla oli pitkään jatkunut huume- ja päihdeongelma.

Nigel Kennedy on klassisen koulutuksen saanut viulisti, mutta hän ei ole koskaan sopeutunut taidemuodon perinteisiin raameihin. Räväkkä "punkviulisti" on kehittänyt omaperäisen crossover-tyylin, joka on sekoitus jazzia, klassista, folkia ja poppia.

Afganistanin levottomissa oloissa musiikki on joutunut väistymään uskonnollisen konservatismin vaatimuksista. Vapaampiakin kausia on ollut, ja silloin musiikillinen luovuus on kukoistanut.

”Maksoin Mercedeksestä, mutta sain ruumisvaunut” tilitti Tom Jonesin levy-yhtiön varatoimitusjohtaja David Sharpe Walesin tiikerin levystä julkisuuteen päässeessä yhtiön sisäisessä sähköpostissa. Markkinointikikaksi epäillyssä viestissä levyn kerrottiin olevan julma ja sairas vitsi.  

Kappaleet on valittu pitkälti samalla periaatteella: on covereita mutta myös omia sävellyksiä. Levyn kohokohdiksi nousevat Bob Dylanin What good am I ja John Lee Hookerin Burning hell, jossa Jones näyttää, että Walesin tiikeri karjahtelee vielä eläkeiässäkin miehekkäämmin, kuin suurin osa lähes 50 vuotta nuoremmista yrittäjistä.

Jonesin uraa on aina leimannut tietty camp-henkisyys, joka on usein hämärtänyt sen, että kyseessä on yksi populaarimusiikin parhaista laulajista. Praise & Blamelta camp on kaukana. Jones hyökkää roots-musiikin kimppuun kuin riivattuna.  -IJ
  

Saksofonisti Mikko Innanen tunnetaan mm. yhtyeistä Delirium, Gourmet ja Mr. Fonebone. F60.8 koostuu Innasen kotonaan tekemistä oudon abstrakteista äänityksistä.

Kaksi oud-luuttua käy vuoropuhelua Marc & Thomas Loopuyt'n albumilla. Oudin syvä sointi, itämaiset sävelkulut ja musiikin pitkät improvisaatiokaaret luovat meditatiivisen tunnelman.

A cappella –yhtye Viisi on perustettu v. 2003. Viiden nuoren naisen raikkaat äänet soivat kauniisti yhteen. Suuren yleisön tietoisuuteen viisikko nousi v. 2005 voitettuaan Tampereen Sävelen yhtyelaulukilpailun. 

Viisi on uransa alusta lähtien sovittanut kaikki kappaleensa itse. Laulajien kesken ei ole käytössä tyypillistä äänialajakoa vaan jokainen laulaa vuorollaan alttoa, mezzoa, sopraanoa ja kaikkea siltä väliltä. –PU
  

Petteri Sariolan v. 2007 ilmestynyt debyyttialbumi Silence! on hämmästyttävää kuunneltavaa. Kuulosta kuin levyllä soittaisi yhden jätkän sijaan neljä. Sariolan omalaatuinen slam-tekniikka on kitaristin itsensä mukaan opittu Michael Hedgesiltä.

Arthur Ferrante ja Louis Teicher tutustuivat toisiinsa opiskellessaan  1940-luvun lopulla New Yorkin kuuluisassa Juilliard-konservatoriossa. He ryhtyivät esiintymään pianoduona. Klassisen perusohjelmiston sijasta he menestyivät populaarimusiikilla. Duo toimi vuoteen 1987 asti.

Ferrante & Teicher luokitellaan usein otsikon easy listening alle. Sitä ei kuitenkaan tule sekoittaa ns. hissimusiikkiin, sillä duon soitto on vahvaa ja yllätyksellistä. He mm. muokkasivat flyygelin sointia säveltäjä John Cagen ideoiden mukaan erilaisin irtoesinein "preparoimalla" ja loivat näin oman rytmisektionsa. 

Piano duo recital on äänitetty vuonna 1983, duon viidennellä ja viimeisellä toimintavuosikymmenellä. Mielenkiintoinen on esim. Vangeliksen Chariots of Fire -tulkinta, jonka sinnikäs syntetisaattorirytmi on sovitettu sellaisenaan flyygelille. Raidalla African Echoes kuullaan preparoidun pianon rytmikuvioita. -JS

Tiedätkö, mitä ovat härjedalspipa ja mänkeri? Tältä levyltä voit kuunnella, miltä ne kuulostavat! Vuonna 2006 perustetun kansanmusiikkiyhtye Hiitteen ohjelmisto pohjautuu suomalais-ugrilaisten kansojen perinteeseen.

Bob Dylanin, monien mielestä kaikkien aikojen merkittävin lauluntekijä valitsi levynsä teemaksi joulun. Tosin tämän levyn kappaleista yksikään ei ole omaa tuotantoa.

Kun ensimmäinen kappale, Here Comes The Santa Claus, alkaa soida, tulee mieleen välittömästi Walt Disneyn jouluvideot kuoroineen ja kulkusineen. Levy koostuukin tunnettujen amerikkalaisten joululaulujen hienovaraisista tulkinnoista. Kohokohdat levyllä ensimmäisen laulun lisäksi ovat Christmas Blues, kantrimaisen sovituksen omaava Christmas Island sekä harmonikan värittämä Must Be Santa.

Christmas In The Heartia ei ehkä voi pitää klassikkona, mutta tämä vanhanaikaisen amerikkalaisen joulutunnelman tavoittava teos nousee kuitenkin korkealle joululevyjen kategoriassa, ja voisin kuvitella laittavani tämän levyn levysoittimeeni joululomalla.

- Taneli Toppari  

Suden Aika on neljän naisen lauluyhtye. Tekijät ovat vaikuttaneet mm. yhtyeissä Niekku, Kullervon kosto ja Suo.  Suden ajan musiikissa yhdistyvät vanhat suomalaiset runolaulutekstit ja uusi musiikki.

Kanteleensoittaja Eeva Alkula opiskeli vuosina 1999-2000 Japanissa maan kansallissoitinta kotoa. Tomoya Nakai taas on tämän "japanilaisen harpun" taituri. Levyllä yhdistetäänkin kanteleen ja koton sointimaisemat.

Vuonna 1996 Norjaan muuttanut Nicaragualainen Katia Cardenal (s. 1963) on tyylikäs latinalaisamerikkalaisen laulelman tulkitsija.  Vuonna 2004 julkaistu Hojarasca - "Kuolleet lehdet" - on hänen seitsemäs sooloalbuminsa.

Norjalainen jazztrumpetisti Nils Petter Molvaer liikkuu levyllään Hamada hieman samankaltaisissa tunnelmissa kuin kotimainen Rinneradio yhdistellen perinteistä jazzinstrumenttia ambient-tyylisiin sähköisiin soundeihin.

Jazztyylejä bebopista diskosävytteiseen fuusioon asti kolunnut Herbie Hancock tarjoaa River-levyllään näkemyksensä lauluntekijä Joni Mitchellin musiikista.

Tal Wilkenfeld häkellytti musiikinystäviä  Eric Claptonin Crossroads-kitarafestivaalilla 2007.  Moni ihmetteli kuka on tuo Jeff Beckin yhtyeessä soittava teini-ikäiseltä näyttävä uskomattoman taitava basisti? 

Wilkenfeld (s. 1986) varttui Australiassa mutta muutti jo nuorena Yhdysvaltoihin luomaan muusikon uraa. Hän aloitti kitaransoiton 14-vuotiaana ja vaihtoi bassoon vasta kolme vuotta myöhemmin. Kehitys oli huimaa, sillä parikymppisenä hän oli jo soittanut mm. Chick Corean, Joss Stonen ja Allman Brothers Bandin kanssa.  

Oma albumi Transformation (2007) oli hänen kisällinäytteensä ja samalla pääsylippu yleensä miesten hallitsemaan fuusiomusiikin maailmaan. Näin varmaotteinen debyytti on harvinaista herkkua.

Wilkenfeldin bassonsoitossa on vankka groove.  Hänen sävellyksensä runsaine koukkuineen ovat kelpo fuusiojazzia. Kvartetin muusikoista huomio kiinnittyy erityisesti kitaristi Wayne Kranziin, jonka soitossa on maukasta särmää.  -JS
 

Toumani Diabaté on 43-vuotias malilainen koran soittaja. Kora on länsiafrikkalainen harpun kaltainen soitin, jossa on joko 21 tai 25 kieltä. Sillä on merkittävä rooli Senegalin, Gambian, Malin ja Guinean musiikkikulttuureissa.

Diabatélla on upea taito soittaa koraa niin, että kuulostaa kuin äänessä olisi kaksi koraa. Kappaleet ovat hyvin ilmeikkäitä: välillä näppäily on hypnoottisen kiihkeää, välillä musiikki aaltoilee melodisempana ja levollisena.

Viidennen kappaleen alussa on arabialainen rukous, muutoin levyltä ei sanoja kuulla. Tekstilipukkeessa on kerrottu taustatietoja kappaleiden syntymiseen vaikuttaneista asioista. Se auttaa kuuntelijaa musiikin sulattelemisessa, sillä tämä levy ei välttämättä ole sieltä helpoimmasta päästä. –PU
 

Raul Mannola on Suomen arvostetuin flamenco-kitaristi. Hän on kehittänyt omaa fuusiotaan puhtaan flamencon ulkopuolelle. Montoron musiikki viekin ajatukset suvereenisti eri puolille maailmaa. Kappaleet ovat ilmeikkäitä, paikoin jopa maagisia.

Kitaristi Andy Summers muistetaan aina Police-yhtyeestä, mutta jazz oli hänen teinivuosiensa innoittaja. Summers ei kuitenkaan koskaan antautunut jazzuralle vaan kehitti omaa fuusiotaan popin ja jazzin välillä.

Vuonna 1999 Summers heittäytyi jazzin sekaan "syvästä päästä" levyttämällä albumillisen bebop-mestari Thelonious Monkin musiikkia.
Vaikka Summers ei jazzimprovisoijana ole suuri virtuoosi, hänen ilmeikäs fraseerauksensa paikkaa puutetta.  Soittajakumppaneista esiin nousevat rumpali Peter Erskine ja urkuri Joey DiFrancesco. Kappaleessa Hackensack loistaa sellisti Hank Roberts. Yksi laulukappalekin on mukana: Sting tulkitsee persoonalliseen tyyliinsä evergreenin Round midnight.  -JS
 

Kardemimmien esikoislevy tuo raikkaan tuulahduksen kansanmusiikin saralta. Kaikki yhtyeen neljä jäsentä ovat opiskelleet musiikkiopisto Juvenaliassa Espoossa, ja Kardemimmit on mm. valittu vuonna 2004 vuoden kanteleyhtyeeksi. 

Helsinkiläisen Kurkirku-yhtyeen ensilevytys alkaa melodisella aikuispopilla, mutta pian tunnelmat kääntyvät selvemmin jazzin suuntaan. Laulusolisti  Mirella Pendolin ja kosketinsoittaja Kalle Katz ovat tehneet pääosan levyn musiikista.

Jos Hereän debyyttialbumia haluaa kuvailla vain yhdellä sanalla, tuo sana on moniulotteinen. Skandinaavista maailmanmusiikkia soittavan kvartetin meininki vaihtelee rennon jazzahtavasta kansanmusiikkiin.

Ryhmän mielenkiintoinen instrumentaatio, omat sävellykset ja improvisaatio muodostavat yhtyeen tyylin selkärangan. Laulajan joustava ääni, vaelteleva piano, herkkä puuhuilu sekä viettelevä sello ovat esimerkkejä levyn tunnelmaa luovista tekijöistä. Kappaleet ovat tunnepitoisia ja hyvin ilmeikkäitä, perinnetietoiset tekstit ja lyyriset melodiat vetävät kuuntelijan sanattomaksi. 11 kappaletta sisältävän levyn kokonaiskesto on 47 min ja laulujen nimet löytyvät levyn kannesta myös englanniksi. -PU

Yhtyeen kotisivu

Bonamassa tuli  julkisuuteen teini-iässsä kitaran ihmelapsena. Bloodline-debyytillä (1994) vaikutti mm. Miles Davisin ja Doorsin Robby Kriegerin jälkikasvua. Vuonna 2000 soolouralle siirtynyt kitaristi vannoo yhä Stevie Ray Vaughanin, Eric Claptonin ja Jimi Hendrixin  sekä bluespohjaisen hardrockin nimiin. Albumin uskoisikin saavan vastakaikua esim. Freen ja Gary Mooren fanikunnista.
Tuottaja Kevin Shirleyn (Aerosmith, Black Crowes, Iron Maiden jne.) soundimaailmassa Bonamassa on jalostanut musiikkiansa akustisempaan suuntaan antaen enemmän tilaa miehekkäälle laululle. Musiikki on silti entistä raskaampaa, eikä mies ole kitarasoolojakaan unohtanut.
Albumin avaa tyylikkään dobro-kitaroinnin varassa kulkeva eeppinen Ball peen hammer. Muita helmiä ovat tuttuja mutta toimivia rock-kliseitä kierrättävä tarttuva rokkipala One of these days. Bonamassan kitaravirtuositeetti tulee hyvin esille nimiraidan slide-kitaroinnassa sekä albumin päättävällä eksoottisella Indialla. Bluesmuusikoksi nuori Bonamassa on jo löytänyt oman äänensä.
Sloe ginin heikkous on siinä, että 11 kappaleesta vain 4 on Bonamassan omaa käsialaa. Omat sävellykset ovat nimittäin levyn parhaimmistoa.  -IJ
 

Divas & Crooners kokoaa yhteen nu jazzin kauneimmat äänet. Nu jazz –termi tuli ensimmäisen kerran esiin 1990-luvun lopulla. Se kuvasi musiikkityyliä, joka sulautti yhteen jazzin ja elektronisen musiikin.