Saran sisaret
Naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa 
1800-luvulta 1900-luvun alkuun

1800-luvun Suomessa monet kirjallisesti lahjakkaat naiset valitsivat elämäntyökseen opettajan ammatin.  Työ lasten parissa innoitti opettajia kirjoittamaan nimenomaan lapsille ja nuorille. Varhaisia opettajatar-lastenkirjailijoita olivat mm. Adèle Weman, Hilja Tavaststjerna ja Anna Schauman.

Adèle Weman syntyi säätyläiskodin tyttärenä Valkealassa v. 1844. Jo 1860-luvun puolessa välissä hän perusti Kemiöön kansakoulun rahvaan lapsille. Vuonna 1873 hänestä tuli pitäjän ensimmäisen kansakoulun opettaja. Adele oli kotiseudullaan merkkihenkilö, ei vain kirjallisten harrastustensa vuoksi vaan myös siksi, että hän otti koko elämänsä ajan innokkaasti osaa kansansivistys- ja nuorisoseuratoimintaan sekä muuhun paikkakunnan sivistyselämään. Adèle Weman kuoli v. 1936 Kemiössä.  

Adèle Weman ei kirjoittanut omalla nimellään, vaan hän käytti nimimerkkejä Parus Ater ja Inge Storm.   Parus Aterin nimellä julkaistiin kansankuvaukset En byhistorie (1883) ja På landsbygden (1885) sekä kymmenkunta runokokoelmaa ja näytelmää 1880-luvun ja 1910-luvun välisenä aikana. Adelen ensimmäinen lastenkirja Efter Lexan följer Lekan. Berättelser och Lekar af Parus Ater ilmestyi v. 1884 ja toinen, Barnafröjd, versifierade lekar och berättelser v. 1899. Inge Stormin nimellä ilmestyi v. 1890 kirjailijan laajin teos, romaani Uppåt eller nedåt, joka kertoo säätyläisnaisesta ja kansan miehestä. Adèle Weman kirjoitti myös paljon sanoma- ja aikakauslehtiin.

Hilja Sula Tavaststjerna syntyi Pietarissa poliisimestarin tyttärenä v. 1848. Opettajaksi valmistuttuaan hän työskenteli Helsingissä, jossa toimi mm. Privata Fruntirnmerskolanin johtajana. Hilja Tavaststjerna kuoli Turussa v. 1924.  

Hiljan satukirja För barnen ilmestyi v. 1890 ja sen toinen laajennettu painos v. 1906. Toisen painoksen kirjailija omisti oppilailleen ja heidän lapsilleen. Kertomuksissa opetettiin usein lapsia kiitollisuuteen vanhempiaan kohtaan ja hyvyyteen huonompiosaisia kohtaan. Monet saduista kertoivat eläimistä, joilla oli inhimillisiä heikkouksia. Andersenin satujen tavoin esineetkin saattoivat saada elävän muodon. Hilja Tavaststjerna sovitti useita tunnettuja satuja seuranäytelmiksi kouluja ja hyväntekeväisyysjuhlia varten.

Anna Fredrika Charlotta Schauman syntyi Turussa v. 1859 kapteenin tyttärenä. Myös hän valmistui kansakoulunopettajaksi. Anna Schaumanin ensimmäinen kirja Annas sagor, berättelser för barn I ilmestyi Turussa v. 1885 ja toinen satukirja Annas sagor II v. 1889. Kirjailija oli mukana julkaisemassa myös kansakoulun laskutehtävä-kirjoja. Anna Schauman toimi opettajattarena Turussa, jossa kuoli v. 1928.

Myös Vera Augusta Hjelt oli ammatiltaan opettaja, joskin hän saavutti aikanaan kuuluisuutta ensimmäisenä naispuolisella ammattientarkastajana. Vera syntyi apurehtorin tyttärenä Turussa v. 1857.    Käytyään Tammisaaren seminaarin hän toimi kansakoulunopettajana ensin Ahvenanmaalla ja myöhemmin myös Ruotsissa. Vuonna 1885 hän perusti Helsinkiin kasvatusopillisen veistokoulun ja vaikutti myöhemminkin kouluveiston järjestämiseen saamalla patentin helposta kouluun sopivasta höyläpenkistä. Vuonna 1891 hän perusti Helsinkiin höyrysahan ja puusepäntyöpajan, joissa hän toimi isännöitsijänä. Opettajana hän oli myöhemmin Suomalaisessa yhteiskoulussa. Vera Hjelt oli Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajana vv. 1907-18. Hän kuoli v. 1947. 

Vera Hjeltin kiinnostus usealle eri alalle näkyy hänen kirjoistaan. 1880-luvulla Vera kirjoitti useita oppikirjoja veistosta. Vuonna 1888 Finsk Qvinnoförening julkaisi hänen teoksensa Kvinnan på de praktiska arbetsområdena. Vuonna 1894 julkaistiin hänen satu- ja kertomuskokoelmansa Mellan läxan och leken, jonka kuvitti ajan tunnettu kuvittaja A. Federley. Sadut kertovat lapsista tai eläimistä. Vaikka ne eivät aina olekaan kovin iloisia sävyltään, niillä on kuitenkin onnellinen loppu hyvien ihmisten ansiosta. Vera Hjelt oli mukana toimittamassa useita lastenlehtiä. Alta Dahlgrenin kanssa hän teki lastenlehtiä Sirkka ja Sländan sekä Alli Tryggin kanssa joululehteä Joulutervehdys.

Nanny Hammarström syntyi Vaasassa v. 1870 virkamiesperheeseen. Lapsuus ei ollut helppoa aikaa, sillä suuren perheen molemmat vanhemmat kuolivat nuorina, ja Nanny jäi orvoksi 10-vuotiaana. Nanny valmistui taloudellisista vaikeuksista huolimatta matematiikan ja luonnonopin opettajaksi. Opettajana hän toimi ensin Maarianhaminassa jasen jälkeen yli 30 vuotta Loviisassa, jossa hän kuoli v. 1953.  

Nanny Hammarströmin esikoisteos Två myrors äventyer herätti ilmestyttyään v. 1907 suurta huomiota. Kirja käännettiin pian suomeksi, norjaksi, saksaksi, englanniksi ja venäjäksi. Teos aloitti kokonaan uuden satuperinteen, kirja kuvaa hyönteismaailmaa raikkaasti ja luonnonmukaisesti. Myös seuraavassa kirjassa Fru Rana (1908) Nanny kuvaa elollisia olentoja ja niiden kasvuympäristöä todellisen luonnontuntijan tavoin.  Kurre och andra berättelser ilmestyi vuonna 1916. Vuosina 1918-20 ilmestyi kaksiosainen Barn och vuxna (suom. Lapsia ja aikuisia), jonka eloisat tarinat pohjautuvat kirjailijan lapsuudenmuistoihin. Nanny Hammarstöm kirjoitti yhteensä 11 teosta.

Alli Nissinen ja Immi Hellen eivät kuulu täysin unohdettuihin kirjailijattariin, mutta koska heidän tuotannostaan tunnetaan vain osa, esitellään tässä yhteydessä myös heidät. Molemmat kirjailijattaret aloittivat 1880-luvulla pitkän kirjailijanuran. Heidän tuotantoaan leimaavat ajan pedagogiset tendenssit, isänmaanrakkaus, sosiaalinen sääli, jumalanpelko, eläinsuojelu- ja raittiusaate. Lastenkertomukset korostavat naisen ja kodin yhteenkuuluvuutta, uskontoa, velvollisuuksia ja raittiutta. Teoksissa näkyy ennen kaikkea pyrkimys olla kunnon kasvattaja. 

Alli Augusta Nissinen syntyi v. 1866 savolaiseen talonpoikaisperheeseen. Alli kävi koulua Iisalmessa ja Helsingissä ja valmistui opettajaksi. 1880-luvulta alkaen Alli Nissinen kirjoitti nimimerkeillä Alli N, Savonniemen Kaisu ym. lastenkertomuksia sekä oppikirjoja, käänsi kirjoja sekä nuorille että aikuisille, kirjoitti aikakauslehtiin ja kalentereihin. Alli Nissisen kertomukset ovat moralistista ja opettavaisia, sen sijaan monet hänen lastenrunoistaan ovat edelleen elävää lastenkirjallisuutta.  

Alli Nissisen kokoelma Pikku palleroisille ilmestyi v. 1888, viisiosainen Palleroisille iloksi vv. 1891-1902, kertomuskokoelma Hopeakauha ilmestyi v. 1909 ja näytelmä Pentti-mylläri kuninkaan hovissa v. 1916. Hyvin suosittu oli aikanaan Alli Nissisen runoja sisältävä kuvakirja Kotini. Tositapauksia ja taruja sisältävä Lasten toverina ilmestyi v. 1916. Nuorille lukijoille on tarkoitettu teokset Kuvauksia kansain elämästä (1892), Kuvaus maaseudulta (1893) ja Tunnustus: tosikuvaus elämästä (1911). Martta-yhdistyksen kirjasissa ilmestyi mm. näytelmä Kun Martta-yhdistys perustettiin korpikylään (1916). Oppikirjoja Alli Nissinen kirjoitti 1890-luvulta aina 1920-luvulle asti. Kirjailija kuoli v. 1926.

Immi Hellen syntyi Kuoreveden kanttorin tyttärenä v. 1861. Valmistuttuaan Jyväskylän seminaarista hän toimi opettajana eläkeikään asti. Ensimmäiset lastenrunonsa Immi Hellen kirjoitti opiskeluaikanaan 1880-luvulla. Vuonna 1898 ilmestyi Immi Hellenin ensimmäinen runokokoelma Lasten runoja, laajempi kokoelma Lasten runokirja ilmestyi v. 1930. Kaikkiaan Immi Hellen kirjoitti kaksi-kolmetuhatta lastenrunoa, joista suurin osa ilmestyi eri lastenlehdissä, etenkin Valistuksen lastenlehdessä ja Koitossa. Vaikka osa tuotannosta onkin jo vanhentunutta, monet leikilliset eläin- ja lapsiaiheiset runot ovat edelleenkin hyvin pidettyjä.   

Immi Hellenin ensimmäinen romaani, joka oli nuorisolle tarkoitettu Aune, ilmestyi v. 1896. Tämä  ensimmäinen suomenkielinen tyttökirja on tarina parantumattomasti sairaasta rikkaasta tytöstä ja hänen ystävyydestään köyhän sanomalehtipojan kanssa. Kirjaa arvosteltiin aikanaan liian fantastisesta loppuratkaisusta. Toinen nuortenkirja Eeva Aarnio ilmestyi v. 1901. Myös se on hyvin ihanteellinen ja melodramaattinen. Kirjailija kuoli Helsingissä v. 1937 oltuaan elämänsä viimeisen vuosikymmenen Valistuksen lastenlehden päätoimittajana.