Saran sisaret
Naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa 
1800-luvulta 1900-luvun alkuun

Mimmi Berghin tuotanto jäi kirjallisilta ansioiltaan vaatimattomaksi. Kertomuksia ja mietteitä vangeille vankilan yksinäisyydessä (1891-92) koostuu kuudesta vihkosesta ja on kirjoitettu "herätykseksi ja kehoitukseksi" omia vankioppilaita varten. Jo paria vuotta aiemmin oli ilmestynyt Silmäyksiä aikamme emansipatsiooni-pyrintöihin, etenkin nais-
kysymykseen, Jumalan sanan valossa. Siinä hän julistaa ratkaisunsa mm. naisten vapausvaatimuksiin:
"Kuta syvemmälle hengellinen elämä juurtuu, sitä syvemmälle tunkeupi tuon tärkeän n.s. naiskysymyksen oikean ratkaisemisen aate tosi kristityn sydämeen. --- Siitä saamme olla varmat, ettei nainen, jollei Herra saa olla vapauttamistyön johtajana, vapaudu, jospa kulkisikin pää pystössä, keppi kainalossa, papyrossi huulissa, maisterindiploomi lakkarissa - tai jos heiluttaisi miekkaansa katumeteleissä kansanvallan edustajana." 
Itsensäkieltäminen laiskuuden, hempeyden, juoruilunhalun, turhamaisuuden, pintapuolisuuden, kateuden, itserakkauden ja ylpeyden sijaan - siinä Mimmi Berghin ohjeita naisille. Naisten opinsaantiin, jopa yhteiskouluihin, hän toki suhtautuu suopeasti, mutta rajansa silläkin: tanssijattaren, näyttelijättären ja laulajattaren uria hän ei vakaumuksensa vuoksi hyväksy. Mimmi Berghin muuta tuotantoa ovat vihkoset Palvelija-Kuvastin (1888) sekä Luetko raamattua ja miten luet? (1893). Niiden lisäksi hän kirjoitti sanomalehtiin ja suomensi uskonnollisia teoksia ruotsista ja saksasta. Mimmi Bergh kuoli v. 1932.


Mimmi Berghiä huomattavasti nuorempi oli toisen herännäispapin, Lumijoen kappalaisen tytär Aina Gustava Lagus (1861-1939). Muistelmissaan Vägen som jag gått (1933) Aina Lagus kuvailee lapsuuttaan, johon kuuluivat mm. vierailut naapuripitäjän Limingan komeaan pappilaan, siihen aikaan Julius Berghin isännöimään. Mimmi ja Aina lienevät siis tunteneet toisensa, vaikka ikäero olikin toistakymmentä vuotta.

Aina kävi Oulun ruotsalaisen tyttökoulun ja sen lisäksi ruotsalaisen kauppakoulun siirtyen kylliksi ikää saatuaan Helsinkiin jatko-opistoon. Kuten niin monet kanssasisarensa myös Aina valitsi opettajanammatin: ensimmäinen työpaikka oli Kristiinankaupungissa, mutta jo v. 1884 hän siirtyi Poriin, jossa hoiti yli 20 vuotta uskonnon ja suomen kielen lehtorin virkaa. Niin ikään Maarianhaminassa, Kuopiossa ja Hämeenlinnassa Aina Lagus ehti uransa aikana toimia. Useaan otteeseen hän oli virastaan vapaa jatko-opintoja varten ja suoritti, paitsi yliopistollisen loppututkinnon, ensimmäisenä naisena maassa käytännön näytteet uskonnonopetuksessa.

Pitkän elämänsä aikana Aina Lagus ehti olla paitsi opettajana myös matkapuhujana ja esitelmöitsijänä sekä sisälähetyksen että raittiustyön piirissä. Puheitaan hän julkaisi myös kirjoissaan, mm. teoksissa Evighetsliv i dödens värld (1925) ja Starkare än döden (1926). Kirjallinen tuotanto oli alkanut jo lähes neljäkymmentä vuotta aiemmin, jolloin ilmestyi ensimmäinen runokokoelma Studenten (1887) salanimellä A.L. Myös hänen kolme muuta runoteostaan ovat ruotsinkielisiä: Tro, hopp och kärlek (1892), Din konung kommer (1906) sekä Snabba äro lifvets stunder (1929). Kokoelmat koostuvat etupäässä uskonnollisista runoista, joissa tuntuu aitona omakohtaisesti koettu kristillisyys.

Ensimmäiset tuotteensa Hilja Haahti Oli julkaissut jo 15-vuotiaana Lasten kuvalehdessä. Varsinaisen kirjailijanuransa hän aloitti opettajaksitulovuonnaan julkaisemalla runovihon Oraita. Nuorisoromaani Helvi ilmestyi v. 1900. Niiden jälkeen seurasi romaaneja, novelleja, runokokoelmaa, lastenkirjoja - kaikkiaan yli neljäkymmentä teosta. Laajan tuotantonsa ansiosta Haahti saikin aikoinaan nimen "Suomen kotien kirjailija". Myös toimittajana ja kääntäjänä hän on toiminut; Haahden omia teoksia on niin ikään käännetty eri kielille.  

Opiskeluaikana koettu uskonnollinen herätys, jota Helvi-romaani kuvastelee, johdatti myöhemmin erilaisten kristillisten yhteisöjen piiriin, mm . Kristillisen taideseuran puheenjohtajaksi. Taide, suomalaisuus ja kristillisyys olivat kyseiselle seuralle suuntaa antavat periaatteet. Kristillinen elämännäkemys ja isänmaallisuus luonnehtivat myös Hilja Haahtea, joka on ollut uskonnollisten romaanien tekijöistä tuotteliain. Hänen suosituimman romaaninsa Kaurialan kartanon kokonaispainos on yltänyt yli 50 000:een. Hilja Haahden laajan tuotannon alkupäästä ovat näyttelyssä mukana myös teokset Kaksi kotimaata (1903), Israelin tyttäret (1903), Tarinoita lapsille (1905), Kotkat (1907), Valkeneva tie (1910), Juhlamuisto (1916), Tuhotulva (1916) sekä hänen toimittamansa lasten joulukirja Joulupuhteiksi tytöille ja pojille (1911-14).