Alkutilanne:

Kaupunginvaltuusto istuu paikoillaan. Yhtäkkiä alkaa kuulua rummunpärinää, ovet avautuvat ja rumpali marssii valtuustosaliin. Rumpali keskeyttää rummutuksensa ja huutaa (vaikka paperista lukien):

Rumpali (huutaa):

HUOMIOITSEKAA! TE KAIKKI - KAIKKIVALTIASTA PELKÄÄVÄ OULAPORIN KELPO RAATI JA TÄMÄN SIUNATUN RIIKIN KUNNIOITTAVAN ALAMAINEN RAHVAS!

HÄNEN MAJESTEETTINSA, KAARLE KUSTAANPOIKA, SE YHDEKSÄS SILLÄ NIMELLÄ, JUMALAN ARMON KAUTTA ROOTSIN, GÖTHIN, WENDIN, SOMALAISTEN, KARIALAISTEN JA WIROLAISTEN YNNÄ MUITTEN KUNINGAS! SEURASSAAN POHJANMAAN SEKÄ OULAPORIN JA KAJAANAPORIN LINNAIN KÄSKYNHALTIJA, HERRA IISAK BEHM

 

Rummuttaa räväkästi ja kuningas Kaarle IX astuu saliin lipunkantaja vasemmalla puolellaan ja Isak Behm kintereillään. Rummutus jatkuu kunnes Kaarle IX on tullut valtuuston eteen korokkeelle ja istuutunut. Isak Behm jää seisomaan hänen vasemmalle puolelleen, lipunkantaja ehkä soveliaasti taempana toisella puolella.

Kuningas viittaa kädellään rumpalille ylhäisesti

 
Rumpali (huutaa):

PAPISTON ELIKÄ JUMALUUSOPPINEEN SÄÄDYN JÄSENET SAAVATTEN ISTUA JA AATELI SAMATEN, KUIN MYÖS PITÄÄ HATUT PÄÄSSÄÄN!

Kuningas viittaa uudestaan

Rumpali (huutaa):

SUUREN ILOJUHLAN KUNNIAKSI SAAVATTEN TALONPOJAT JA RAHVASKIN KAIKKEIN ARMOLLISIMMALLA LUVALLA ISTUUTUA!

Kuningas (murahtaa):

Kunhan ei tavaksi tule... (ja jatkaa ankaralla äänellä).. Me tervehdimme teitä, tämän kaupungin kaikesta päätellen kelvolliset raatiherrat ja muu asujaimisto. Kuten tiedätte olemme antanut tämän kaupungin perustaa linnan naapuriin sinä 8:na päivänä huhtikuuta Anno Domini 1605, mutta paikan päällä suoritettu vahvistus ja katselmus jäi meiltä tekemättä. Siksi Me olemme nyt täällä.

Kuningas katselee jylhin ilmein yleisöä

Kuningas (kovalla äänellä):

BEHM! Esitelkää Meille täällä olevat vastuulliset henkilöt. Jalosukuisen ritari Paavo Orvonpoika Lippoisen (nyökkää suopeasti Paavo Lipposen suuntaan ja tekee armollisen liikkeen kädellään) Me jo tunnemme valtiopäiviltä - järeä mies Meidän mieleemme - mutta ketkä täällä ovat edustaneet valtaamme viime aikoina? Vaimoväkeäkin vallan ylettömästi... (silmäilee tuimasti ja hymyttömänä)

Behm (kumartaa sulavasti syvään):

Armollinen Majesteetti, Herra ja Kuningas! Hieman on ollut muuttaminen entistä järjestystä. Ei sillä, että raati entisessä muodossaan olisi huono ollut, mutta kun tämä kaupunki on kovin kasvanut, niin on toimia täytynyt jakaa useammalle voudille ja viskaalille. Tänne aiemmin kutsuttujen käsityöläisten ja porvarien määrä on kasvanut tuosta 400:stä. Eikä yhdellä pormestarillakaan tahdo enää näin isossa kaupungissa selvitä...

Kuningas (keskeyttää ärjäisten):

Aivan, aivan! Johan Me sen ymmärrämme ja näimme tullessamme, että täällä on enemmän rahvasta kuin Tukholmassa aikoinaan. Kuka on pormestari?

Behm (kääntyy vikkelästi Kari Nenosen puoleen, viittilöiden tälle paniikinomaisesti kädellään ”seisomaanseisomaan”):

Teidän Majesteettinne! Tässä on pormestari; itsellinen ja oppinut herra Kari Taunonpoika Nenonen. Kelpo mies ja pidetty. Leppoisa ja sävyisä...

Kuningas (kovalla äänellä):

Vai, Kari Taunonpoika...Kari... KAARLE Taunonpoika! (naurahtaa kuivasti, mutta myönteisellä äänellä)... Kovin on nuoren näköinen ja rusoposkinen, mutta hyvä nimi miehellä (naurahtaa). Älykkäästi katseleekin. Mjaah! Ja hän osaa lukeakin? Kirjoittaa? (katselee ja viittilöi kysyvästi kohti Nenosta, joka oletettavasti nyökkäilee). Mainiota! Hän taitaa vieläpä osata haastaa vierailla kielilläkin...? Kas, mokomaa! Jopa olette oivan miehen löytänyt...

Kuulkaapa Kaarle Taunonpoika! Herra Iisak Behm mainitsi Teidät leppoisaksi ja sävyisäksi... Sitä Me kyllä vähän paheksumme. Ei, förbannade, se pidemmän päälle sovi, että pormestari on sävyisä, mutta menköön toistaiseksi... Mutta jos edes yhdet hirttäjäiset pidätte aina syysmarkkinoiden aikaan, niin eiköhän se siitä. Vallan pitää kuulua, näkyä ja tuntua!

Ja raadillakos on nykyisin oma puhemiehensä? Ymmärsinkö oikein? Kukas sitä raatia johtaa?

Behm (kumartaa taas syvään ja viittaa Nenoselle merkin, että ‘saa istuutua’ ja kääntyy Matti Pikkaraisen):

Teidän Majesteettinne! Hurskas ja oppinut herra Matti Erkinpoika Pikkarainen (viittilöi taas seisomaannousemismerkin). Ja onpas hän vielä jumaluusoppinut näiden hallintatoimiensa toimiensa ohella.

Kuningas (lujalla äänellä):

Vai, sillä tavalla! Vai, on tämä Matts Eriksson vielä kirkonmiehiäkin? (tarkastelee Pikkaraista) Pikkarainenko, Behm sanoi hänen nimeltään olevan? (naurahtaa) Eipä niin kovin pikkarainen, vaan kunnon aikamiehen mittainen tämä urho on! Mainiota tämäkin. Me olemme häneenkin hyvin tyytyväinen. mutta yhden asian Me sanomme Teille Pikkarainen (nostaa sormen) vakavasti: Teilläkin on tuo hymy liian herkässä raatiherraksi! Muistakaatten, että jalkapuu on paras apu ja seurakunnan jälkikasvu on hyvä opettaa jo pienenä häpeäpenkkiä pelkäämään! No, hän istuu nyt ja muistaa kovettaa luontonsa! (viittaa kädellä merkin)

Herra Iisak! Nyt minä lopuksi kyllä haluan kuulla siitä, miksi tässä kaupungissa on raadista erotettu osa ja vallan hallitukseksi nimitetty? Ei kai sillä nyt sentään omaa puhemiestä ole, vai kuinka? Selittäkää!

Behm (häkeltyy hieman ja aloittaa varovaisesti):

Majesteetti... tuota... asia on nyt näin, että kyllä sillä hallituksella on aivan oma juohattajansa... Ja asia on nyt peräti näin, että tällä kaupunginhallituksella on... tuota...

Kuningas (tekee hermostuneita eleitä kädellään):

Behm ei nyt kakistele, vaan esittelee minulle heti sen merkillisen raatiherran, joka tähän toimeen on ryhtynyt! Pian, pian! Me haluamme mennä katsomaan Lohipatoa linnan kupeeseen ja johan Meitä hiukookin vietävästi!

Behm (kumartaa taas syvään):

Majesteetti! Herra ja Kuningas! Ei ole tämä juohattaja raatiherra... vaan on hän raatirouva... (viittilöi Tuija Pohjolan suuntaan). Kaikella kunnioituksella, Teidän Armollinen Majesteettinne... Näin on Oulussa päätetty ja valittu; hän on kunniallinen ja aikaansaava vaimoihminen, hyväluontoinen ja ahkera rouva Tuija Pentintytär, Pohjolaksi kutsuttu.

Kuningas kohottautuu puoliksi istuimeltaan, tarttuu partaansa ja katsoo silmät ymmyrkäisinä Tuija Pohjolan suuntaan, kääntyy äkisti kohti Behmiä, ja kääntyy taas takaisin kohti Tuija Pohjolaa. Hämmästys paistaa niin rumpalin kuin lipunkantajankin kasvoilta; myös he kurkistavat epäuskoisina Tuija Pohjolan suuntaan. Behm punoo jännittyneenä käsiään.

Kuningas (ääni aluksi pihisten ja nousten mahtavaan ‘crescendoon’):

Mitäh!? Hyväluontoinen ja ahkera rouva Tuija Pentintytär! Pohjolaksi kutsuttu...? Vaimoihminen! Raadissa?! Minun valtakunnassani? Laskeeko Behm nyt leikkiä? Onko hän peräti amatsooni, tämä Tuija Pentintytär? Hyvänen aika! Kautta koko Vaasain suvun! Tämäkö arvoisa matroona?

 
 
Kuningas nousee ja kävelee verkkaisesti lähemmäs Tuija Pohjolaa, sivellen partaansa ja katsoen tätä tarkasti

Behm (astelee kuninkaan perään ja sanoo hätääntyneenä):

Majesteetti! Ei ole amatsooni tämä Tuija Pentintytär, mutta riuska ja osaava naisenpuoli, johon hyvästi luotetaan!

Kuningas (ärähtää):

No, totta hemmetissä Me sen tajuamme, että matroona Tuija Pentintyttärellä täytyy olla täysi luottamus! Me olemme vain vähän hämmentynyt...

Behm:

Majesteetti! Tuija Pentintytär ymmärtää monia asioita ja opastaa ammattitoimekseen ihmisiä terveisiin elämäntapoihin...

Kuningas (katselee Tuija Pohjolaa jo ‘ihaileva pilke’ silmissään; kuninkaan puheääni muuttuu alati sävyisämmäksi):

Vai, sillä tavalla? Sepäs oivaa! Ja aivanko ilman noituuksia ja taikuuksia tämä työ arvon rouvalta käyttää? Mainiota, mainiota! Ei tällaisia daameja ole Tukholmassakaan nähty... Meidän on tästä kertominen kuningattarelle, että Pohjanmaalla on kelpo naisia (ojentaa kätensä Tuija Pohjolalle ja suutelee sitä), jotka kykenevät siihen mihin miehet... ellei peräti enempäänkin... vain, niin, vain, niin...

(astahtelee poispäin ja katselee pää kallellaan Tuija Pohjolaa pidätellysti hymyillen. Säpsähtää ja ikään kuin ‘havahtuu’ ajatuksistaan. Ääni muuttuu taas äreäksi)

BEHM! Me menemme nyt!

Me kiitämme Oulaporin raatia ja kelpo kaupunkilaisia (tekee ylevän ‘liikkeelle!’-eleen kädellään)

Rumpali alkaa päristää rumpua kävellen sopivaan lähtöasetelmaan; siten että kuningas voi kulkea rumpalin perässä ulos. Lipunkantaja kipaisee sukkelasti kuninkaan selkäpuolelle. Kuningas alkaa astella kohtia ovea Behm kannoillaan. Kuningas nyökyttelee vasemmalle ja oikealle tervehtien kädellään kuninkaallisesti viittilöiden.

Seurue kävelee ovelle poistuakseen. Rummunpärinä lakkaa ja ovelta kuuluu vielä kuninkaan käskevä ja innostunut ääni:

Kuningas:

No, Behm! Kuulitte oikein! Menkää tiedustamaan, josko Tuija Pentintytär suvaitsee tehdä Meille seuraa suuruksella. Menkää, menkää! Tietäähän Behm, että Me emme vähästä innostu! Me olemme nyt suuresti innostunut...

LOPPU

Kuvaelman etusivulle