Samuli Paulaharju
s. 1875, Kurikka, k. 1944, Oulu

"Kokonaisen luvun ansaitsisi kertomus Paulaharjun työskentelystä Oulun museon (Huom. nyk. Pohjois-Pohjanmaan museon) hyväksi - tuon museon kokoelmien syntyhistoria on sekin kaunis ylistysrunoelma Paulaharjun kunniaksi."

Samuli Paulaharju tuli tunnetuksi itseoppineena kansanperinteen tallentajana ja kirjailijana. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli kansakoulun opettaja. Paulaharju työskenteli Oulun Kuuromykkäinkoulussa tullessaan museon kokoelmainhoitajaksi vuonna 1908. Tässä tehtävässä hän työskenteli vuoteen 1924 saakka. Museon johtokuntaan hän kuului kuolemaansa saakka.

Samuli Paulaharju aloitti keräysmatkansa 1900-luvun alussa ja jatkoi niitä loma-aikoinaan aina 1940-luvulle saakka. Hänen kohteinaan vuosikymmenien varrella olivat Karjala, Pohjanmaa (es. kotiseutu Kurikka, Hailuoto, Raahe ja Härmä). Vuonna 1914 hän teki ensimmäisen keruumatkansa Lappiin. Lapissa Paulaharju kulki seuraavat 20 vuotta.

Samuli Paulaharjun ensimmäinen vaimo Kreeta-Liisa Paulaharju (os. Isokorpi) kuoli vuonna vuonna 1913. Pariskunnan viides lapsi oli syntynyt vuonna 1909. Vuonna 1919 Samuli Paulaharju avioitui kollegansa Jenny Simeliuksen kanssa. Vaimostaan Paulaharju sai hyvän työparin keräilymatkoilleen.

Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistossa on noin 65 000 numeroa ja 4 000 sivua Samuli Paulaharjun tuotantoa. Näillä hän yltää Suomen ennätykseen. Ansioistaan "Pohjanmaan Lönnrot" nimitettiin professoriksi vuonna 1943.

Kuvassa Samuli Paulaharju keräämässä kansanperinnettä
vaimonsa Jenny Paulaharjun kanssa.

Paulaharjujen asuintalo Tuirassa. Talo on rakennettu 1920-luvulla
ja suojeltu valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1990.
Monet oululaiset tuntevat talon "Sinisenä talona".
Talo sijaitsee osoitteessa Valtatie 42.

Samuli Paulaharjun työhuoneen esineistö on lahjoitettu museolle
kokonaisuutena ja siihen kuuluvat esineet, kirjat ja muu
materiaali on asetettu lähes alkuperäisille paikoilleen.
 

        
Puusepän koulutuksen saanut Paulaharju
on valmistanut itse työhuoneensa kaluston.   

Työhuoneessa on
yli kaksi tuhatta kirjaa tai lehteä.
 

Samuli Paulaharju kokosi museolle Lappikokoelman, joka tuhoutui museon tulipalossa vuonna 1929. Uudelleen kerätyn kokoelman tuhosi puolestaan pommitusten aiheuttama tulipalo vuonna 1940. Nykyisen esineistön runkona on niin sanottu Paulaharjun kotikokoelma sekä 1950-luvulla kerätty esineistö.

Samuli Paulaharjun tuotantoa:
Kolttain mailta, 1922
Kainuun mailta, 1922
Lapin muisteluksia,1922
Vanhaa Lappia ja Perä-Pohjaa, 1923
Syntymä, lapsuus ja kuolema, 1924
Vanha Raahe, 1925
Taka-Lappia, 1927
Ruijan suomalaisia, 1928
Suomenselän vieriltä, 1930
Härmän aukeilta, 1932
Seitoja ja seidan palvontaa, 1932
Ruijan äärimmäisillä saarilla, 1935
Kiveliöitten kansaa, 1937
Sompio, 1939
Rintakyliä ja larvamaita, 1943
Vaeltaja tunturien maassa, 1947

Samuli Paulaharju kuvitti kirjansa piirroksillaan ja
itse ottamillaan valokuvilla.

Sivun alkuun

III-kerros