Itsenäisyyden jälkeen pystytetyt julkiset veistokset ja muistomerkit vahvistivat kansallista identiteettiä ja toimivat saavutetun vapauden symboleina.

This page in English >

Sankaripatsas-toimikunnan asettaman kilpailun pohjalta Tuomiokirkkopuistossa paljastettiin Vuonna 1918 kaatuneitten muistokivi ”Pro patria mortui” 29.9.1922. Arkkitehti Hilding Ekelund suunnitteli sankarihauta-alueen ja muistokiven. Kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen veisti reliefin.

Vuoden 1918 kansalaissota kosketti myös Oulun seutua, ja taisteluissa kaatui sekä valkoisia että punaisia sotilaita. Kotimaan tapahtumien myötä kiinnostus antiikin taiteen sankarilliseen ja sotaiseen maailmaan syveni.

Suomen kansa rinnastettiin usein vertauskuvallisesti kreikkalaisiin, jotka taistelivat mahtavaa Persiaa vastaan. Länsimaisen kulttuurin, mutta erityisesti Kreikan ja Rooman taiteen merkitystä korostettiin, mikä näkyy myös ”Pro patria mortui” -teoksen muotokielessä. Klassismin ihanteiden mukaisesti toteutetussa reliefissä nuori, antiikin aikaiseen lannevaatteeseen puettu mies haavoittuu jousella ammuttuihin nuoliin.

Aaltonen, Wäinö (1894 - 1966)

Wäinö Aaltonen syntyi Karinaisissa räätäliperheen neljänneksi vanhimpana lapsena. Vuonna 1902 Aaltosen perhe muutti Turkuun. Wäinö Aaltonen opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1910 - 15. Jo opiskeluaikana nuoren miehen kuulo huonontui merkittävästi. Vähittäiseen kuuroutumiseen johti hänen mukaansa lapsena sukeltaessa korviin joutunut savi.

Ammatin valintaan vaikutti ratkaisevasti opettaja Viktor Westerholmin sijaisena lukuvuonna 1914 - 15 toiminut Felix Nylund, jonka kautta Aaltonen sai vahvan kosketuksen kuvanveistoon. Aaltosen suunnittelemat, suomalaisen kuvanveistotaiteen kansalliset monumentit Aleksis Kiven ja Paavo Nurmen patsaat löytyvät Helsingistä. Paavo Nurmen patsaasta löytyy valos myös kuvanveistäjän lapsuuden ja nuoruuden ajan maisemista Turusta, jossa sijaitsee myös Wäinö Aaltosen museo.