Kaupunginhallitus antoi kuvataidelautakunnalle tehtäväksi valmistella punavankien muistomerkkiä vuoteen 1988 mennessä, jolloin Raatin vankileirin tapahtumista oli kulunut 70 vuotta.

This page in English >

Oulussa ei tuolloin ollut yhtään selkeästi työväenliikkeen toiminnalle omistettua teosta.

Raatin vankileiri toimi maaliskuun lopusta elokuuhun 1918. Punavankeja oli enimmillään n. 900 henkilöä. Miesvangit asuivat venäläisten rakentamissa parakeissa, naiset naisvankilassa ja johtohenkilöt lääninvankilassa. Kuolemaantuomittujen joukossa oli mm. Yrjö Kallinen, mutta rangaistusta ei pantu täytäntöön. Kallinen vapautettiin elinkautisesta 1921.

Jouko Toiviainen on kuvaillut teosta: ”Siinä on ihmisen särjetty kuori tai paremminkin kilpi keskeltä revenneen laatan päällä ja niiden välissä jotain kädestä kirvonnutta”. Toiviainen on kertonut, että suunnittelutyön lähtökohtana oli entisen punavanki Väinö Huotarin kertomus sammakkoa ruuakseen metsästäneestä miehestä. Leirin vartija oli luullut miehen yrittävän pakoa ja ampunut tämän siihen paikkaan. Toiviainen ei näe sisällissodan tapahtumissa minkäänlaista sankarillisuutta, sen sijaan häntä on koskettanut tapahtumien inhimillinen tragiikka.

Toiviainen, Jouko (s. 1946)

Kuvanveistäjä Jouko Toiviainen asuu Oulussa. Hän on opiskellut Taideteollisessa ammattioppilaitoksessa 1964 - 66. Toiviainen on tehnyt julkisia teoksia mm. Paltamoon (Eino Leino -muistomerkki, 1978), Lappeenrantaan (Karjala-monumentti, 1983) ja Helsinkiin (Mika Waltari -reliefi, 1983).